Angel Island

Saari
 
PääsivuFAQHakuRekisteröidyKirjaudu sisään

Jaa | 
 

 Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Cerberus
Helvetin portin vartija
avatar

Viestien lukumäärä : 651
Ikä : 28
Registration date : 06.09.2008

ViestiAihe: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Ti Helmi 28, 2012 9:23 pm

Aliah venytteli siipiään. Sen kolme silmää tarkkaili ympäristöä ja niin sanotun jengin jäseniä. Hän venytteli hitaasti sipiään, nahka valitti hiljaa sillä sulat tuppasivat kuivattamaan niitä kohdista joista höyheniä ulos pukkasi. Se kutitti aina ikävästi kun höyhen päätti jostain näkyviin tulla. Aliah räväytti siipiääm yhdellä nopealla liikkeellä saaden sulkia, upeita turkooseja ja vaaleansinisen sävyisiä lehahtamaan ilmaan sinne tänne. Osa jengiläisistä katsoi kakkosmiestä säikähtäneenä sillä olivat tottuneet Aliahin lähes liikkumattomaan profiiliin. Aliah tunsi olonsa kovin tyytymättömäksi mikä oli siitä äärimmäisen epämukavaa sillä yleensä se ei tuntenut paljoa asioita. Se ei yleensä tuntenut paljoa mitään.
Syy siihenkin miksi hän oli siinä porukassa, oli kylmästi se ettei Aliahilla ollut mitään muutakaan paikkaa olla. Sen jälkeen kun se oli ilmestynyt Vortexista ja vaellellut yksin, se oli törmännyt tähän pieneen porukkaan, johon häntä oli pyydetty mukaan, tietenkin vasta sen jälkeen kun hän oli itsepuolustuksena tappanut porukan entisen kakkosmiehen. Silloin paljon nuorempi Aliah ja pienempi. Oli koston sijasta saanut eteensä käden ja hymyn, punanahkaiselta demonilta joka oli pyytänyt häntä seuraavaksi kakkosmieheksi. Aliah oli suostunut, sillä yksin oltuaan se oli todennut että se oli hieman raskasta, ruuan varastaminen, vaatteiden varastaminen, varastaminen yleensä, oli helpompaa kun oli mukana muita harhauttamassa, joten se ei pistänyt pahakseen muita.

Porukka oli taas riehakkaalla päällä kuten yleensä. Ilmassa oli hieman levottomuutta mutta sekin tuntui normaalilta, se oli ollut ilmassa jo pitkään ja nykyinen johtaja hieman pelkäsi sitä. Pelkäsi että joku haastaisi sen paikastaan. Tietenkin, jos niin kävisi tulisi taistelu, jossa ensimmäisenä luultavamminkin haastaja ottaisi yhteen Aliahin kanssa. Näin se oli aina ollut, Aliah hoiti kilpailijat, viholliset, ärsyttävät henkilöt pois pomon katseen alta. Ei Aliah valittanut, ei koskaan, hän ei tuntenut sellaista mielihyvää tai ärsykettä sellaisesta, se oli hänen tehtävänsä. Ainut syy miksi nykyinen johtaja oli vielä johtaja oli se että suurin osa niistä jotka olivat kelvollisia Pomon haastamaan pelkäsivät Aliahia. Pelko ei toisaalta ollut oikea sana, Aliah ei ollut äärimmäisen vahva, etäinen, kylmä ja eri maailmasta. Kuinka moni olisikaan hämmästynyt siitä tiedosta kuinka erilainen Aliah todellakin oli, hän ei ollut demoni, ei enkeli, ei oikeastaan mikään, vaan kaikkea.

Johtaja hoilotti kovaan ääneen turvallisesti nuoria vastakkaisen sukupuolen edustajia kainaloissaan. Tämä yritti houkutella Aliahia hetken, Aliah oli kuin ei olisi edes kuullut toista vaan kääntyi katselemaan ympärilleen. Pomo lopetti pian mutisten ilonpilaajasta ja eunukista jotain mutta sanat olivat Aliahille samantekeviä. Hän ei nähnyt toisen sukupuolen edustajissa, kuten ei seksuaalisissa elkeissä muutenkaan, mitään viehättävää. Hänestä ne olivat yksitoikkoisia asioita. Aliahin ja muiden välillä oli selvä vako, kukaan ei häirinnyt häntä eikä hän häirinnyt muita, koko porukka oli jakautunut erilaisiin ryhmiin aiheen ja persoonallisuuksien mukaan. Kukaan ei tiennyt mistä Aliah piti ja mistä tämä olisi halunnut keskustella. He pitivät häntä hieman outona, sekasikiönä sillä moni jäsenistä oli puhtaasti jonkin lajin edustajia tai kahdenkin lajin edustajia, Aliah ei ollut minkään lajin edustaja, lähinnä hän olisi mennyt ehkä demonista, mutta jos joku kysyi asiaa Aliahilta, katsoi hän kaikilla kolmella vasemman puolen silmällään mitäänsanomattomasti. Joku piti sitä ylimielisyytenä ja suuttui, Aliah oli hiljaa vain koska ajatteli. Hän ei koskaan vastannut, ennen kuin ainakin kolme äänistä oli samaa mieltä hänen kanssaan. Silloin, yleensä, oli jo liian myöhäistä ja kysymyksen esittäjä muuttanut mielensä. Tästä oli selvästi tulossa yksi päivä muitten joukossa joten Aliah sulki itsensä siipiensä sisään kuunnellakseen mitä äänillä oli sanottavanaan.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Whitesilver
Kerubi
avatar

Viestien lukumäärä : 197
Ikä : 24
Location : kahvitauolla
Registration date : 03.04.2011

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Ti Helmi 28, 2012 11:08 pm



Sniper oli jo jonkin aikaa vaellellut erämaassa tietämättä missä oli. Hän oli joutunut tähän maailmaan jonkin aikaa sitten eikä kunnolla tiennyt millaista tässä maailmassa oli. Hirviö edelleen hieman hämmentynyt koko tilanteesta, koska hän oli ollut ystäviensä kanssa metsästämässä ja muutaman nopean hetken päästä Sniper oli joutunut tänne. Hirviö oli yrittänyt ottaa selvää koko paikasta, mutta oli epäonnistunut siinä pahemman kerran. Sniper tunsi olonsa hyvin turhautuneeksi ja oli raadellut muutaman puun, jotta oli saanut ajatuksensa kasaan.

Jonkin aikaa vaellettuaan Sniper istuutui erään keskikokoisen kiven päälle ja vilkuili laiskasti ympärilleen. Hän risti jalkansa, nojautui toisen kätensä varaan ja heilutti tyytymättömästi häntäänsä muristen äkäisesti.
"Saamarin saamari. Ei ketään lähi mainkaan, joilta voisin kysyä apua ja tietoja.", hirviö päivitteli ääneen ja irvisti leveästi niin, että tämän suu loksahti paikoiltaan ja tämän hampaat tulivat selvästi esiin hirviön suusta. Sniper sulki suunsa nopeasti, koska jos joku näkisi hänet sen näköisenä, henkilö pötkisi varmasti pakoon kauhuissaan. Olihan Sniper jo muutenkin omituisen näköinen, koska olihan hän monen eri hirviön yhdistelmä. Hän sulki silmänsä ja kuunteli ympärillä olevaa luontoa.

Hetken päästä hirviö huokaisi syvään ja kuuli ääni samassa jostakin lähistöltä. Sniper aukaisi silmänsä ja vilkuili uteliaana ympärilleen. Hän käänsi päätään vilkkaasti ja koitti saada selville, mistä nuo äänet tulivat. Jonkin aikaa tutkailtuaan hirviö nousi ylös ja lähti äänen suuntaan. Hirviö nopeutti askellustaan ja joutui samassa jonkin raunion luokse. Sniper katseli tätä näkyä kummissaan raapien samalla poskeaan eikä huomannut ollenkaan sitä ihmisjoukkoa heti.

”Vau. Täällä on ollut aikamoinen taistelu.”, hän tokaisi itsekseen ja heilautti häntäänsä hieman. Yhtäkkiä hirviö huomasi tämän ihmisryhmän ja laski katseensa olentoihin. Sniper ei sanonut mitään vaan katseli heitä arvioiden tätä porukkaa ja arveli, olisiko tässä joukossa pomoa. Samassa hirviö huomasi henkilön, jonka ympärillä iso naaraslauma, mikä sai leveän virnistyksen hänen kasvoilleen.

”Onko herralla noin kylmä, kun naispuolisten pitää olla noin kiinni sinussa?”, Sniper lotkautti naurahtaen välinpitämättömästi ja jatkoi rennosti: ”No asiahan ei minulle kuulu eikä minua kiinnosta miten kuumina tai kylminä muut olennot ovat. Voisitteko silti kertoa, mikä hemmetin paikka tai maailma tämä on?”

Sniper vertaili muita tämän jengin henkilöitä ja huomasi erään siipiveikon, joka taisi pitää kakkosmiehen paikkaa. Hirviö katseli tuota henkilöä hetken, mutta käänsi katseensa takaisin pomoon, jos tämä sattuisi sanomaan jotain hänelle.

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Cerberus
Helvetin portin vartija
avatar

Viestien lukumäärä : 651
Ikä : 28
Registration date : 06.09.2008

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Ke Helmi 29, 2012 12:57 am

Aliahin ajatukset keskeytyivät kun se kuuli äänen, joka puhutteli pomoa, siivet aukesivat hitaasti samalla kun se kuunteli tämän tuntemattoman ääntä. Se puhutteli pomoa epäkohteliaasti ja pilkkasi tätä, olihan niin käynyt ennenkin, ei se uutta ollut. Hän nosti katseensa ja tarkasteli tuota olentoa kaikilla kolmella silmällään. Aliah huomasi olevansa hieman, ei niinkään levoton tai peloissaan, hämmentynyt, enemmänkin, siitä ettei osannut sanoa mikä se oli. Hän katsahti ympärilleen salaa ja huomasi muilla saman ilmeen joten piti kasvonsa tasaisina ja käänsi katseensa sitten pomoon. pomo näytti nyrpeää nenää. Mutta palautti pian rehentelevän hymynsä ja veti kikattavia tyttöjä lähemmäs itseään.
"MEnestys mitataan naisten määrällä, minulla"
Hän levitti käsiään että kaikki tytöt pääsivät niiden ulottuville.
"On näin monta eli olen pomo ja sinulla ei yhtään joten olet ei kukaan."
Pomo väläytti leveän hymyn tunkeilijalle esittäen pelotonta, oikeasti, Aliah näki sen pomosta, tämä oli vihainen siitä että toinen oli niin röyhkeä ja nokkava. Myöskin se näytti olevan hieman levoton kun ei tiennyt millä asialla se oli täällä.

"Mikä sinut tänne tuo veikkonen?"
Pomo sanoi leppoisasti jos vaikka saisi toisen puolelleen ja liittymään joukkoon. Aliah ymmärsi sitä logiikkaa hyvin, olento näytti vahvalta ja ketterältä, sellaiselta jota pomo ei varmasti haluaisi haastaa ja Aliah tiesi pomon miettivän oliko hänestäkään listimään tuota olentoa jos se päättäisi hyökätä, pomo selkeästi katsoi hänen suuntaansa arvioivasti. Aliah oli kuin ei olisi sitä huomannut vaan piti katseensa nyt tiukasti muukalaisessa. Aliah tunsi kuinka hänen toinen silmänsä, se jonka hän piilotti silmälappunsa taakse, liikkui levottomana. Hän ei nähnyt sillä mitään joten peitti sen aina. Kuitenkin, tiettyinä hetkinä hän kykeni näkemään sen kautta, mutta ei koskaan osannut käsittellä sitä mitä hän näki. Sama tunne palasi nyt, silmä oli levoton ja hän näki sillä, muttei nähnyt kuitenkaan. Aliah levitti siipensä nyt kokonaan, kuin eläin joka levittää harjansa näyttääkseen hurjemmalta, tunne tuli suoraan selkärangasta, eikä se sinällään ollut tarkoitettu uhkaavaksi eleeksi.

Pomo huomasi sen, mies ei ollut koskaan oppinut lukemaan kakkosmiestään, hänenkin mielestään Aliah oli outolintu, mutta tämä oli kohtuullinen taistelija, kykeni hävittämään monin tavoin hänen kilpailijoitaan pyynnöstä, mutta oli kuitenkin levottomuutta herättävällä tavalla erilainen. Pomo käänsi katseensa oudosta kakkosmiehestään outoon olentoon ja osoitti porukkaansa.
"Tämä on minun jengini ja olet vapaa liittymään siihen jos haluat"
Hän aisti että olennosta olisi varmasti saanut vahvemman kakkosmiehen, ei varmasti yhtä fiksua mutta jos katsottiin voiman ja älyn välillä hän valitsi heti älyn. Aliah saisi mennä, jos hän saisi houkuteltua tuon olennon alaisekseen.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Whitesilver
Kerubi
avatar

Viestien lukumäärä : 197
Ikä : 24
Location : kahvitauolla
Registration date : 03.04.2011

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Ke Helmi 29, 2012 11:32 am


Sniper katseli porukan olemusta huolettomasti toinen kulma koholla. Hän haistoi ilmassa leijuvan pelon ja hymähti itsekseen. Hirviö venytteli hieman niskojaan välittämättä koko tilanteesta, koska ei häntä kiinnostanut toisten katseet tai sanat. Tärkeintä oli, että hirviö saisi tietää, missä oikein oli. Huomatessaan pomon rehvastelevan pienellä haaremillaan Sniper nosti toista kulmaansa enemmän tylsistyneenä ja raapi kylkeen vilkaisten samalla kakkosmiestä. Hirviö virnisti tälle huolettomasti ja käänsi hyvin laiskasti katseensa takaisin pomoon tämän puhuessa.

”Jaaha.. Minä, kun olen oppinut, että maine ja kunnia katsotaan arpien ja taistelukokemusten perusteella. Sinänsä muutama viihdyttäjä on aina plussaa, mutta voisit silti ihan hyvin antaa muutaman naisista toisillekin. Onhan sinulla jo aika monta pikkusormesi kimpussa. Ainahan voit saada naisesi takaisin”, Sniper sanoi huolettomasti ja naurahti ääneen jatkaen nopeasti:
”Vai pelkäätkö antaessasi yhden jollekin alaisellesi, et saa naistasi enää takaisin.”

Sniper mietti hetken pomon kommenttia, ettei ollut kukaan, koska hänellä ei ollut omaa haaremia. Hän raapi kaulaansa hetken ja laski kätensä rauhallisesti ottaen muutaman itsevarman askeleen eteenpäin. Hirviö tiesi, että muiden silmissä se näyttäisi uhkaavalta, mikä oli hänen aikomuskin. Kuullessaan pomon kysymyksen Sniper heilautti häntäänsä nopeasti, josta kuului samanlainen ääni kuin ruoskalla olisi isketty ilmaa.

”Mitä sinä sillä tiedolla teet, jos kerron miksi tulin tänne? Noh.. Eihän se mikään salaisuus ole, joten ei se minua tapa. Satuin vain kävelemään täälläpäin ja kuulin jengisi kova äänisyden, joten ajattelin vain tulla katsomaan. ”, hän sanoi huolettomasti naurahtaen alussa huvittuneena eikä tahtonut kertoa, ettei ollut tästä maailmasta.

Samassa Sniper huomasi kakkosmiehen levittävän siipiään, mikä ei hetkauttanut häntä ollenkaan. Olihan hän tottunut monenlaisiin uhkauseleisiin, joten toisen uhittelu näytti pikku lapsen uhittelulta. Hirviö veti ilmaa keuhkoihinsa haistellakseen paremmin ilmapiirin ja lipaisi käärmemäisellä kielellään huuliaan. Sniper alkoi nauramaan ääneen kuullessaan pomon ehdotuksen, jos hän tahtoisi liittyä tähän jengiin. Hetken naurettuaan hirviö lopetti naurunsa kuin seinäänsä ja raapi huolettomasti isoa arpeaan.
Ehdotus oli hieman mieltä kutkuttava, mutta hän ei suostuisi olemaan alempana tuota punaista olentoa, joka oli tämän porukan pomo.

”Nääh.. Ihan kiva tarjous, mutta siinä on yksi ongelma.”, hirviö sanoi ilkikurisesti ja jatkoi osoittaen samalla pomoa haastavasti:
”Jos liityn tähän jengiin, en suostu olemaan pelinappulasi. Olen kyllästynyt olemaan toisten vallan alla, joten valmistaudu taistelemaan viimeiseen hengen vetoon asti. En pelkää sinun kaltaista, joka piilottelee kakkosmiehen ja naisten takana yrittäen osoittaa asemaansa. Sanat ovat turhia, kun puhutaan johtajan asemasta, joten nostahan laiska takamuksesi ylös ja annetaan voiman ratkaista tilanne.”

Sniper katsoi pomoa pelkäämättä valmiina taistelemaan henkensä takia. Hirviön kasvoillesi levisi hyvin uhmakas hymy, jolloin hänen terävät hampaansa näkyivät selvästi. Hirviö suoristi ryhtiään, jolla hän osoitti itsevarmuuttaan ja virnuili edelleen leveästi. Sniper oli odottanutkin milloin pääsisi mittelemään tämän maailman olentojen kanssa ja hän päästi ilmoille innostuneen ja uhmakkaan murinan. Hirviö muutti hieman asentoaan jännittyneemmäksi, jotta olisi valmiina hyökkäämään tai väistämään jonkun hyökkäyksen.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Cerberus
Helvetin portin vartija
avatar

Viestien lukumäärä : 651
Ikä : 28
Registration date : 06.09.2008

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Ke Helmi 29, 2012 6:38 pm

Olennon sanat selvästi iskivät, moni näytti olevan olennon kanssa samaa mieltä arvista varsinkin monet demonit näyttivät nyökkäilevän ja supisevan. Pomo tuhahti vain kovaan ääneen.
"Voihan sen niinkin nähdä"
Tämä sanoi ylimielisesti ja kiinnitti tyttöjen huomion takaisin itseensa parilla kuiskatulla härskiydellä. Pomo nyrpisti mustaa nenäänsä toisen huomiolle naaraiden jakamisesta.
"Täällä on naisia kaikille ihan tarpeeksi, nämä saavat itse valita kelle kuuluvat"
Hän sanoi rehvastellen sillä että naiset itse olivat hänet valinneet, olihan hän sentään johtaja ja vahvin kaikista, sehän nyt oli sanomattakin selvää. Pomoa selvästi närkästytti sellaisen näsäviisaan olennon huomauttelu ja se katsoi taas Aliahia merkitsevästi. Aliah ei kuitenkaan liikkunut, eikä liikkuisi ennen kuin olento selkeästi haastaisi pomon.
jengi näytti selvästi ylpeältä siitä että oli kovaääninen sillä se tarkoitti että he olivat kovia ja pahoja ja että kaikilla oli hauskaa, enemmän tai vähemmän. Selvästi ilmassa oli tappelun makua ja moni jengiläinen alkoi hivuttautua lähemmäs nähdäkseen mihin suuntaan kaikki lähtisi kehittymään, kuinka johtaja puolustaisi itseään ja asemaansa.

Siinä se tuli, jokainen jengiläinen kääntyi katsomaan pomoa ja miten tämä reagoisi haasteeseen. Pomo vain hymyili leveästi ja täysin pelottomana. Hän tiesi sen minkä Aliahkin. Aliahia ei tarvinnut kehoittaa eikä käskeä, toisen haaste oli tarpeeksi, sillä tyhmä hän ei ollut. Aliah käveli Pomonsa ja tulokkaan väliin levittäen siipensä niin että pomo ja tämän naiset peittyivät niiden taakse. Johtaja nauroi rehvakkaasti.
"Et ole ykköspaikan arvoinen etkä pääse siitä edes kisaamaan ennen kuin olet voittanut kakkosmieheni Aliahin. Siinäpä sinulle sulattelemista!"
Hän uhosi rehvakkaana, nojaten rennosti taaksepäin naistensa kanssa nauttiakseen tulevasta teurastuksesta.
Aliah katseli kolmella silmällää toista arvioivasti. Hänen suurin heikkoutensa oli hänen oikea sokea puolensa. Sekä se ettei hän ollut kovinkaan voimakas. Vastustaja sen sijaan oli nopean ja jänteikkään oloinen, puhumattakaan voimasta jota varmasti tuo lihaksikas olemus piti takanaan. Aliah supisti hieman siipiään ollakseen pienempi maali ja kuunteli ääniä sisällään. Osa huusi häntä juoksemaan kauhusta kiljuen karkuun, osa uhmakkaasti hyökkäämään ja repimään vastustajan kappaleiksi. Se hiljaisempi ääni, kertoi että hänen mahdollisuutensa olivat pienet, mutta se toinen ääni kertoi että se oli hänen tehtävänsä kakkosmiehenä.
Aliah venytti kättänsä eteen saaden pienen sini loistoisen liekin syttymään sen ympärille. Täysin ilmeettömänä Aliah sytytti pienet virvatulet haastajan ympärille, varoituksena, hän antaisi vielä mahdollisuuden paeta, ennen kuin alkaisi käyttää voimiaan tosissaan.

Suurin osa jengiläisistä oli lähellä katsomassa tulevaa matsia, kuitenin hieman pelokkaina taustalla sillä he eivät halunneet loukkaantua, ne olivat kuitenkin uteliaita näkemään Aliahin ja muukalaisen taistelun ja miten siinä saattaisi käydä loppujen lopuksi. Vetoja alettiin lyödä ja Aliah kuuli selvästi kuinka moni oli häntä vastaan vedossa. Jopa jengiläiset olivat panneet huomiolle tulokkaan ulkonäön ja olemuksen. Tämä ei kuitenkaan pelottanut tai saanut Aliahia perääntymään. Hänelle asia oli yksi ja sama. Hän joko voittaisi tai häviäisi, hänen velvollisuutensa oli kuitenkin taistella.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Whitesilver
Kerubi
avatar

Viestien lukumäärä : 197
Ikä : 24
Location : kahvitauolla
Registration date : 03.04.2011

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   To Maalis 01, 2012 10:56 pm


Sniper virnisti entistä leveämmin, miten pomo reagoi hänen sanoihinsa. Hirviö mietti, mitä muuta kivaa voisi lotkauttaa tälle. Hän raapi uudelleen rintakehässään olevaa isoa arpea ja sanoi tylsistyneenä:
”Jaahas.. minusta te naiset olisitte voineet paremman miehen valita. Tässähän jengissä on monta hyvää miestä, mutta tehkää mitä tykkäätte. En ala neuvomaan muita tämän enempää.”

Sniperia alkoi ärsyttää jengin pomon rehvasteleva asenne, minkä takia hän tahtoi entistä enemmän taistella tuota miestä vastaan ja päästä tämä päiviltään. Kuitenkin hän piristyi hieman, kun kakkosmies tuli heidän kahden väliin. Sniper virnisti innoissaan, mutta samalla häntä harmitti, että toinen tuli heidän väliinsä. Hirviö venytteli hieman niskojaan laiskasti ja tuhahti äänekkäästi.

”Ole sinä siellä hiljaa, mätä liha. Sinulta en kaipaa haisevia neuvojasi, joten pidä vaan mölyt mahassasi tai tulen syömään kielesi. Vietä aikasi haaremisi kanssa vielä, kun voit.”, hän ärähti kovaan ääneen pomolle ja pitäen katseensa vastustajassaan. ”Hmm.. Hauska tavata, Aliah. Olisin halunnut tutustua sinuun muulla tavalla kuin taistelun merkeissä.”, hirviö sanoi aidosti harmissaan ja väläytti toiselle pientä lempeää hymyä. Samassa Sniper muutti olemustaan vakavammaksi ja valmistautui henkisesti tulevaan taisteluun. Hän yritti arvioida millainen vastus Aliah olisi. Hirviö tuli siihen päätökseen, että katsoisi toisen kykyjä taistelun tiimellyksessä. Samassa hän huomasi Aliahin silmälapun ja arveli oikein puolen olevan toisen heikko kohta.

Samassa toinen aloitti pienellä tulitempulla, mikä yllätti Sniper pahemman kerran. Hirviön mieleen tuli se aika, kun hän oli ollut vielä koe-eläimenä ja sai kokea ikäviä maagisia kidutustapoja. Nämä muistot alkoivat vilistä olennon mielessään, ja hän puri huultaan, ettei olisi menettänyt malttiaan. Veri alkoi valua hirviön suupieltä pitkin, mutta Sniper ärähti hieman ja lähti hyökkäykseen. Hän teki nopean liikesarjan Aliahin oikealta puolelta. Hirviö ei lopettanut siihen vaan loikkasi kauemmaksi ja huitaisi hännällään toista kohta. Tämän tehtyään Sniper oli väistämään Aliahin iskuja juoksemalla seiniä pitkin tai hyökkäämällä uudelleen käyttäen toisen heikkoa kohtaa. Hän ei jäänyt katsomaan osuiko hänen yksikään iskuista toiseen, koska hirviö aikoi aluksi katsoa mitä muita maagisia temppuja toinen osasi.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Cerberus
Helvetin portin vartija
avatar

Viestien lukumäärä : 651
Ikä : 28
Registration date : 06.09.2008

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   To Maalis 01, 2012 11:07 pm

Aliah nyökkäsi vain hieman. Ymmärtämättä laisinkaan mitä olento lauseellaan tarkoitti. Millä muulla tavoin se ja hän olisivat voineet toisiinsa tutustua, oli mysteeri Aliahille. Hän ei hämmentynyt vaan antoi lauseen merkitsemättömyyden mennä menojaan pohtimatta sitä sen enempää.

Aliah yllättyi toisen nopeudesta ja siitä kuinka se oli osannut ennakoida hänen heikkoutensa niinkin nopeasti, toki olihan se varmasti taistelussa kokeneempi mistä lukuisat arvet antoivat jo vihjauksia mutta Aliah oli sentään odottanut edes hieman lisä aikaa ennen kuin joutui puolustuskannalle. Ensimmäinen sarja minkä hirviö hänen niskaansa nakkeli meni suoraan läpi hänen heikon olemattoman puolustuksensa ja Aliah lensi iskujen voimasta taaksepäin reippaasti. Kipu lamautti hänet vain hetkeksi ja jo toisen hyökkäyksen tullessa Aliah oli jo oppinut varomaan toisen oikealta tulevia hyökkäyksiä ja yritti liikkua mahdollisimman kauas toisesta. Samaan aikaan hän luki toisen liikkeitä ja yritti kääntyä aina niin että näki missä toinen meni. Se vei hurjasti Aliahilta voimia sekä kykyä taistella vastaan joten hän päätti odottaa että olento uskaltautuisi uuteen hyökkäykseen.

Arvioidessaan noin suhteellisesti mihin toinen seuraavaksi loikkaisi, juoksisi tai hyppäisi Aliah iski seinään taian joka murentaisi koko seinän ja toivottavasyti olennon sen mukana. Se oli eräänlainen ilman ja tulen sekoitus, hän puhdisti ilman täydelliseksi ja kun siihen iski edes pienen kipinän se räjähtäisi voimalla. Samaan aikaan hän valmisteli puolustusta uudestaan ojentamalla nyt oikeaa kättänsä ja luomalla nopeasti eräänlaisen suojakilven magialla josta toinen saisi mukavan sähköisen tällin, Aliah lisäsi suojaan enemmän voimaa kuin yleensä sillä oli varma etti normaali sähköinen impulssi olisi tarpeeksi lamauttamaan olentoa siksi aikaa että hän pääsisi niskan päälle.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Whitesilver
Kerubi
avatar

Viestien lukumäärä : 197
Ikä : 24
Location : kahvitauolla
Registration date : 03.04.2011

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   To Maalis 01, 2012 11:30 pm


Sniper kuuli, kun Aliah perääntyneen jonkin verran, joten hän päätteli iskujensa menneen läpi toisen puolustuksesta. Tämä sai pienen hymyn hirviön kasvoille, mutta hämmentyi, kun hänen vieressään oleva seinä lujuistui paha enteisesti. Sniper loikkasi sivulle kauemmas seinästä ja kieri useampia maassa. Hirviö kirosi mielessään, ettei osannut varautua äskeiseen ja irvisti, kun näkökenttä alkoi hieman pyöriä.

Hetken pyörittyään Sniper loikkasi ylös, puisteli nopeasti päätään ja vilkuili ympärilleen. Hän huomasi pölypilven leijuvan ilmassa ja samassa huomasi yhden jengiläisen vieressään, mitkä takia ilkikurinen virnistys levisi tämän kasvoille. Sniper huomasi, että jengiläinen oli pahemman kerran säikähtynyt häntä ja säpsähti, kun hirviö otti tämän rinnuksista kiinni.

"Anteeksi, lainaan sinua hieman, jos sopii.", Sniper kuiskasi hiljaa sihisten samalla. Tämän sanottunaan hirviö katsoi Aliahin suuntaan arvioiden etäisyyttä ja heitti jengiläisen vastustajaansa kohti. Toinen karjaisi kovaa lentäessään kovalla voimalle ilmassa tietämättään, minne muukalainen hänet heitti.

Heitettyään toisen päin Aliahia hirviö ei jäänyt katsomaan tätä vaan livahti pölypilven sisään ja hyökkäsi sen suojista. Hän yritti uudelleen iskeä vastustajaansa oikealta puolelta. Tällä kertaa Sniper iskisi nyrkein, kynsin, potkuilla ja hännällään niin kovaa kuin pystyisi. Hän toivoi, ettei Aliah saisi tietää hänen hyökkäystään vaan saisi hoidettua toisen menettämättä pahemmin malttiaan. Olihan Sniperilla tietynlainen kammo magiaan, joten mitä pikemmin tämä taistelu oli sen huojentavammaksi hän tulisi.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Cerberus
Helvetin portin vartija
avatar

Viestien lukumäärä : 651
Ikä : 28
Registration date : 06.09.2008

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   To Maalis 01, 2012 11:45 pm

Aliah ei nähnyt mitä tapahtui kun räjähdys laukesi, hän ei kuitenkaan kuullut ääniä jotka olisivat kertoneet olennon loukkantuneen tai kuolleen, tosin mikään ei pitänyt ääntä kun se kuoli mutta kuullessaan liikettä hän oli varma ettei se tullut yhdestäkään jengiläisestä. Suoja oli vielä voimassa ja Aliah luotti sen voimaan täydellisesti, mikään ei tulisi siitä ensi yrittämällä läpi. Hän oli kuitenkin hämmentynyt kun se mikä suojaan törmäsi olikin yksi jengiläisistä ja tajusi jengiläisen rikkoneen suojan johtuen voimasta jolla se oli törmännyt sekä käristyneen pelkäksi mustaksi hiiltyneeksi kasaksi. Hän kuuli selvän kohahduksen muitten jengiläisten suusta. Aliahia asia ei kiinnostanut, hänelle oli yksi ja sama jos joku kuoli tai loukkaantuisi, nämä olivat lähellä taistelua ja se oli enemmän kuin odotettavaa.

Suojan pudottua Aliah joutui suojattomaksi hetkeksi aikaa, olennon ilmestyttyä pölynsuojasta hän ei ehtinyt taaskaan reagoida vaikka osasi hyökkäystä odottaakin. Hän sai nykistä vatsaansa mutta onnistui pakenemaan kynsiä juuri ennen kuin ne repivät häntä siipiensä avulla. Hän iski olentoa kovaa siivillä, nahkaiset kun olivat ne lävähtivät voimalla jolla oli tarkoitus kannatella ja pitää Aliahia ilmassa. Vaarana oli se että toinen osuisi niihin hyökkäyksellään, ilmavirta sai kuitenkin Aliahin kauemmas olennosta ja Aliah vain nopeasti arvioiden totesi ettei siivissä ollut pahemmin vammoja, jos nahkaan olisi tullut reikä hän olisi ollut huomattavasti suuremmissa ongelmissa. Hän päätti samantien käyttää lentokykyään hyväkseen ja nopeasti nousi ilmaan toisen ulottumattomiin. Heittääkseen tämän niskaan samantien rakeita, suurempia kuin nyrkki ja kovia kuin timantit, hioen ne teräviksi ja tappaviksi, muttei kuitenkaan silmäneuloja suuremmaksi. Ne joutuessaan verenkiertoon surmaisivat vastustajan kulkeutumalla sydämeen.

Aliah joutui miettimään taktiikkansa uudestaan sillä raunion seinät olivat korkeita joten olento pääsisi hänen kimppuunsa helposti hänen ollessaan ilmassakin. Aliah iski ilmaa siivillään saadakseen itsensä erään huteran oloisen sortuneen tornin luokse ja laskeutui. Sieltä hän näkisi olennon hyvin eikä se pääsisi hänen oikealle puolelleen hänen huomaamattaan. Sieltä hän manasi uudestaan virvatulet, nyt polttavan kuumina ja yritti herättää niitä niin että osuisi toiseen.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Whitesilver
Kerubi
avatar

Viestien lukumäärä : 197
Ikä : 24
Location : kahvitauolla
Registration date : 03.04.2011

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Pe Maalis 02, 2012 12:21 am


Sniper ei ollut moksiskaan huomatessaan heittämänsä jengiläisen muuttuneet tuhkaksi. Hän oli hieman iloinen osuessaan vastustajaansa. Kuitenkin hivriötä huomasi toivovansa, että toinen olisi kunnossa. Tiesihän hirivö itsekin, kuinka voimakas hän oli ja kaiken kukkuraksi hän alkoi tuntua omituisia tunteita mielessän. Sniper ei kerinnyt miettiä tunteitaan kauemmin, kun jokin osui häneen ikävästi. Samassa hirivö tiesi, että toinen oli iskenyt häntä siivelleen ja hirivö lennähti hieman ilmassa. Onnekseen Sniper laskeutui maahan kuin jonkin kissaeläin ja vilkuili kireästi Aliahin suuntaan.

Hetken päästä Sniper huomasi toisen lentäneet ylemmäs ja äkkäsi nuo maagiset rakeet ja tunsi kuinka kylmät väreet värisyttivät hirivötä. Sniper väisteli Aliahin tekemiä rakeita ja huomasi, miten hän alkoi menettää malttiaan. Päästyään sivulle ja piiloon Aliahin katsen alta hirviö kirosi hiljaa muistojen tullessaan hänen mieleensä.
"Hemmetti. Jos tämä jatkuu näin, en tiedä miten kauan kestätä.", hän mutisi itsekseen ja peitti toisen puolen kasvoistaan kädellään.

Sniper nousi ylös hitaasti huokaisten syvään, jotta sai ajatuksensa kasaan ja laski kätensä rauhallisesti alas. Samassa hirivö jännitti kaikki lihaksensa ja lähti kiipeämään seinää pitkin ylös sulevin liikkein. Hetken päästä hän pysyähti seinän korkeammalle tasolle ja huomasi samassa Aliahin.
"Oliko ikävä?", Sniper sanoi kovaan ääneen ja leikkisästi. Saman tien Sniper loikkasi lähemmäs vastustajaansa ja lähti heti hyökkäämään toista kohti. Kuitenkin tullessaan lähemmäs Aliahia Sniper jännitti jälleen kaikki lihaksensa loikaten valvatan loikan toisen yli ja valmistautui hyökkäämään kynsin, nyrkyin ja tällä kertaa hampain toisen selkään ja siipiin.

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Cerberus
Helvetin portin vartija
avatar

Viestien lukumäärä : 651
Ikä : 28
Registration date : 06.09.2008

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Pe Maalis 02, 2012 12:55 am

Päästessään pakoon toiselta Aliah ehti ylhäällä hieman hengähtää ja mittailla vammojensa laajuutta. Tällä hetkellä kipua tuntui lähinnä keskivartalossa, vatsassa ja kyljessä, hän ei vielä ollut varma oliko kyljessä murtumaa, kipu oli kova muttei haitannut hengitystä vielä pahemmin joten hän pystyi vielä taistelemaan. Tosin, Aliah tiesi ettei hänestä olisi voittajaksi. Kuitenkin, kakkosmiehenä hänen tulisi antaa kaikkensa ensin, heikentääkseen vihollista jolloin Pomon olisi helpompi tappaa vastustajansa ja puolustaa omaa asemaansa. Tosin, Aliahin mieleen hiipi ajatus, ääni hänen sisältään, joka helisi hänen korvaansa sanoja. Sanoja jotka puhuivat kuinka nykyinen johtaja ei ollut muuta kuin tyhjäntoimittaja ja jos jotain halusi saada aikaan pitäisi olla uusi johtaja. Aliah ymmärsi ja näki sen selvästi, se tarkoittaisi tietenkin hänen kuolemaansa, mutta Aliah ei osannut elämänsä puolesta edes pelätä. Jos hän kuolisi hän kuolisi, se olisi siinä. Ei ollut ketään eikä mitään syytä miksi hänen olisi pitänyt olla sellaisesta huolissaan.

Aliah oli tyytyväinen että hänen hyökkäyksistään oli hyötyä, hän saisi sillä ostettua hieman aikaa itselleen, yai niin hän oli luullut. Toisen ollessa jo ylhäällä Aliah selvästi hämmästyi siitä ettei ollut tajunnut toisen olevan niin nopea. Olento hyökkäsi häntä kohti, hän ehti laukaista yhden maagisen iskun kohdistaen sen eteenpäin mutta sekin meni ohi sillä olento olikin tähdännyt hyökkäyksellään hänen taaksensa, selkään ja siipiin. Mikä oli mennyt häneltä täysin ohi johtuen hänen kapeasta näöstään. Hän oli jo valmiina kääntymään ja pakenemaan uudestaan hypätäkseen alas tornista kun tunsi kuinka toisen kynnet pureutuivat hänen selkäänsä ja repivät kankaan sekä ihon helposti. Aliah oli taistellut elämässään aina magialla, käyttäen hyväkseen maagisia kykyjään niin ettei vihollisella koskaan ollut mahdollisuutta edes koskea häneen. Aliah oli täysin aseeton lähitaistelussa sillä ei omistanut siitä kokemusta eikä siten siihen tarvittavia taitoja.

Ollessaan nuori, hän oli saanut selkäänsä vain muutaman kerran ennen kuin oli oppinut käyttämään taitojaan varastamiseen ja selviytymiseen, sen jälkeen hän oli aina pärjännyt ilman konflikteja.
Aliah ei osannut varautua fyysisen kivun laajuuteen. Se että jokin raastoi hänen lihaansa sillä tavoin oli hänelle lamauttava kokemus ja hän reagoi pelkällä selviytymisvaistolla, kääntyen äkisti iskeäkseen toista suoraan räjähtävällä tuliloitsulla kasvoihin. Se oli äärimmäisen epätoivoinen ja lähes hädän sanelema teko. Aliah ei olisi koskaan ennen uskonut että jokin saisi hänet tuntemaan jotain sellaista, hänen mielensä pimeni lähes kokonaan täyttyen kokonaan kivulla, jopa äänet hiljenivät täysin.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Whitesilver
Kerubi
avatar

Viestien lukumäärä : 197
Ikä : 24
Location : kahvitauolla
Registration date : 03.04.2011

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Pe Maalis 02, 2012 10:54 pm


Sniper tunsi miten hänen kyntensä osuivat toisen pehmeään selkään ja haistoi samassa veren suloisen tuoksen. Hirivön vaistot tuluvat hetkellisesti esiin hänen haisteassa tuon ihan veren tuoksun. Olihan siitä jo aikaa, kun hirviö pääsi taistelun tiimellyksessä haistamaan toisten elintärkeän elämänlähteen tuoksun.

Sniper hymähti innoissaan, mutta hämmentyi toisen heitti tuli magiaa hänen kimppuunsa. Hirivö kerkesi juuri ja juuri nostaa käsivartensä kasvojensa suojiksi ja karkaisi kovaa tuntiessaan tulen voiman ihollaan. Iskun loputtua hirviö kirosi kovaan ääneen ja vilkaisi käsivarsiaan. Niihin oli tullut todella ikävät palohaavat ja irvisti leveästi niin, että tämän hampaat taipuivat hieman eteenpäin.

Samassa Sniper muisti Aliahin ja nosti katseensa tähän hieman huolestuneena, kun toinen ei ollut hyökkänyt, vaikka hän oli tehnyt pahan virheen kesken taistelun. Hirviö huomasi, millaiseen kuntoon toinen oli mennyt järkytyksen takia. Kaiken lisäksi toisen siipiin oli tullut pahan näköiset reiät. Sniper tiesi heti, että taistelu oli päättänyt ja asteli varovaisesti lähemmäksi valmiina väistämään, jos toinen esittäisi vain ja hyökkäisi heti hänen kimppuunsa. Sniper raapi hiuksiaan ja huikkasi kysyvästi:
"Hei Aliah! Oletko kunnossa? Jos sinuun sattuu, ilmaise jollakin tavalla?"

Hirviö tiesi, että hänen äänessään kuului pieni huolestuneisuus, vaikka hän ei tiennyt miksi edes tunsi huolta toista kohtaan. Hän oli tuntenut heti jonkinlaista kiintymystä, uteliaisuutta tai jotain tunteita Aliahia kohtaan, mikä ärsytti hirviötä kovasti. Sniperin mielen sisällä ei ole ollut tällaista tunnemyrskyä muita kohtaan, mutta hän ei antanut tunteidensa ottaa valtaa hänestä. Mistä hän tietäisi, vaikka toinen esittäisi heikkoa, joten hirviö lähestyikin Aliahia hyvin varuillaan häntä muutaman kerran nytkähtäen.

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Cerberus
Helvetin portin vartija
avatar

Viestien lukumäärä : 651
Ikä : 28
Registration date : 06.09.2008

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   La Maalis 03, 2012 12:25 am

Aliah kuuli kuinka hänen siipensä nahka repeytyi, nahassa itsessään ei onneksi ollut suuremmin tuntoa, mutta se että nahka repesi tarkoitti sitä ettei Aliah pääsisi enää pakoon lentämällä eikä hyppääminen niin korkealta onnistuisi katkomatta tärkeitä jäseniä. Hän oli loukussa ja vihollisen armoilla. Sentään hänen iskunsa osui ja hän sai hieman aikaa raahautua kauemmas olennosta, kivun pureutuessa hänen sisäänsä joka liikkeellä. Aliah ei jaksanut enää, hän oli järkyttynyt ja shokissa kivun tähden ja antoi periksi maaten vain hiljaa. Hän hengitti syvään ja sulki silmänsä hetkeksi, joutuen avaamaan ne uudestaan sillä hänen päässään pyöri ja suljettujen silmien takana kipu tuntui entistä kammottavammalta. Hän makasi kyljellään, pää kylmää kiveä vasten ja hengitti, hän keskittyi hengittämiseen sillä kivun ajatteleminen sai sen tutumaan vain pahemmalta. Häntä kummastutti se että hän oli elossa, kun hän hetken oli saanut maata aivan rauhassa eikä kuoliniskua ollut tullut hän hämmentyi ja käänsi katseensa olentoon. Hän katsoi tätä pitkään mitäänsanomattomasti, noteeraamatta tämän kysymystä alkuun ollenkaan. Kaikki kolme näkevää silmää katsoivat olentoa ja äänet huusivat päässä, kuka kipua, kuka nauroi hänen avuttomuudelleen, mikä pelotteli kuolemalla ja kivulla. Aliah hiljensi äänet, hän antoi niiden puhua mutta keksittyi olentoon.

"Kunnossa?"
Hän sanoi täysin vakavana kysymystä kummastellen.
"Olen haavoittunut joten selvää on etten ole kunnossa"
Hän vastasi tasaisella äänellä, siinä ei ollut mitään tunnetta mutta se ei ollut kylmä eikä tunteeton ääni. Se oli järkevä ja toteava, hieman kummastunut sillä näkihän sen selvästi.
"Millä tavalla haluat että ilmaisen sen että minuun sattuu, että tiedät?"
Se oli järkevä kysymys, miten hän kykenisi osoittamaan toiselle että oli tuskissaan. Kaikki reagoivat kipuun niin eri tavoin, hän oli nähnyt vihollisten nauravan, itkevän, huutavan, parkuvan.

Aliah katsoi toista suoraan pelkäämättä.
"Olet voittanut ja minä hävinnyt. Yksinkertaista, voit tappaa minut nyt."
Hän oli hämmentynyt siitä että oli vielä hengissä. Aliah oli tottunut tappamaan vastustajansa, kerrasta. Hän ei jäänyt koskaan katselemaan näiden kitumista. Hän ei nähnyt kuinka syvät haavat hänelle selkään oli muodostunut toisen hyökkäyksestä, verta oli runsaasti, hän tunsi sen valuvan selkäänsä pitkin ja muodostavan pieniä vanoja tornin tiilien väliin. Hän ei välttämättä kuolisi nopeasti, mutta hoitamattomina haavat saattaisivat aiheuttaa hänen kuolemansa.
Aliah nosti itseään hieman käsillään antaen siipiensä levätä sillä niiden liikuttaminen sai selän haavat särkemään ja vuotamaan. Hän irvisti hieman kivusta muttei luovuttanut sillä nyt hänellä oli hyvä tilaisuus nähdä olento paremmin läheltä. Hän tarkasteli tämän vartaloa ja kasvoja. Äänet hänen sisällään kaikki nauroivat ja pilkkasivat häntä, hänen avutonta tilaansa, mutta Aliah ei antanut niiden häiritä vaan piti katseensa visusti tuossa olennossa, ennen kuin hän kuolisi, hän halusi tietää mikä hänet oli voittanut.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Whitesilver
Kerubi
avatar

Viestien lukumäärä : 197
Ikä : 24
Location : kahvitauolla
Registration date : 03.04.2011

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   La Maalis 03, 2012 2:06 pm


Sniper oli kuullut, miten toinen oli raahautunut kauemmaksi hänestä, mutta silti hän oli tahtonnut kysyä toisen vointia. Hirviö ymmärsi itsekin, miten typerä kysymys se oli ollut varsinkin, kun Aliahin selästä valui runsaasti verta. Hän huokaisi syvään pieni hymy kasvoillaan, nähdessään ja kuullessaan toisen olevan vielä tajuissaan. Sanomatta mitään Sniper repäisi molemmista lahkeestaan ohuet kangassuikaleet ja askeli hieman reippaammin Aliahin luokse. Hän pysähtyi hieman kauemmaksi Aliahista ja kyykistyi, koska ei tahtonut röhkeä toista kohtaan. Hehän olivat taistelleet ja hänen olemuksensa saisi varmasti toisen ajatukset juoksemaan mielessään.

"Jos sallit niin tahtoisin tyrehdyttää verenvuotosi ennen kuin liian myöhäistä.", hän sanoi rauhallisella ja lempeällä äänellä. Hirviö tiesi, että Aliahista olisi paljon apua tulevaisuudessa ja kaiken lisäksi jokin pieni ääni hänen mielessään kehoitti häntä auttamaan toista. Sniper taittoi kangassuikaleet sievemmin ja odotti rauhallisesti toisen lupaa auttamiseen.

"Noh.. hienoa kuulla, että olet tajuissasi. Olisi vaikeaa saada sinut täältä tornista alas, jos olisit pyörtynyt. Olet ensimmäinen, joka ei valita tai ääntele kivun takia, joten ajattlein kysyä varmuuden vuoksi. Olisithan voinut hieman vaikerroida, mutta jokainen tuntee ja reakoi kipua eri tavalla.", hirviö vastasi toiselle edelleen rauhallisesti ja katsoi tornin kivilattiaa huomaten verivanat. Hirviö laski kätensä, kosketti hieman verivanaa nostaen kätensä varovaisesti ja lipaisi käärmemäisellä kielellään veren sormestaan. Hänen hymynsä levisi hieman enemmän maistaessaan veren ihastuttavan maun, mutta muutti ilmeensä nopeasti normaaliksi.

Sniper nosti katseensa Aliahiin kulmat kurtussa toisen sanoille tappamisesta. Hirviö raapi hiuksiaan harmistuneena tästä, että toinen oli valmis kuolemaan. Hän piti pienen tauon ja mietti asioita häntä rennosti liikkuen ilmassa.
"Mitä, jos en tahdo tappaa sinua?", Sniper kysyi topakasti ja katsoi Aliahia keltaisilla silmillään, joissa ei näkynyt pupilleja jatkaen:
"Vaikka hävisit tämän taistelun, se ei tarkoita, että sinun pitää kuolla nyt. Usko minua. Olen nähnyt ja kokenut niin paljon turhan päiväistä tappamista, että tahdon sinun näkevän enemmän asioita kuin moni muu."

Sniper siirsi katseensa kaukaisuuteen muistellessaan menneisyyttään ja sanoi pienet kylmän väreet. Hetken päästä hirviö siirsi katseensa takaisin Aliahiin ja sanoi:
"En tahdo alkaa kiistellä kanssasi, koska olet nyt huonossa kunnossa ja minulla on monta syytä, miksi en tahdo tappaa sinua. Esimerkiksi haastoin jengin pomon taisteluun en sinua. Tarkoitukseni oli, että mahdollisimman moni siviili säilyy hengissä. Se on minun ja pomosi taistelu ei kenenkään muun."
Sniper piti tauon hengätäen syvään ja jatkoi hymyillen hieman iloisen leikkikkäästi:
"Lisäksi sinulla on mahtavia voimia, joista olisi varmasti apua tulevaisuudessa."

Hirviö ja odottamaan, mitä Aliah aikoisi sanoa. Hän halusi kuulla toisen vataukset, vaikka ne saattaisivat olla ilkkuvia. Sniper odotti edelleen huolestuneena saisiko hän hoitaa toisen haavoja, koska verta alkoi olla paljon kivisellä lattialla, mikä sai hirviön liikehtimään hermostuneena, vaikkei hän edelleenkään ymmärtänyt huolestuneisuuttaan toista kohtaan.

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Cerberus
Helvetin portin vartija
avatar

Viestien lukumäärä : 651
Ikä : 28
Registration date : 06.09.2008

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   La Maalis 03, 2012 10:57 pm

Aliah katseli toista arvioiden. Mittaillen ja hakien, taistelu näytti olevan ohi, ainakin sen osalta, eikä Aliah enää kyennyt taistelemaan, mutta ettei se haluaisi tappaa häntä. Se tarjoutui pysäyttämään veren vuodon. Hän itse ei siihen kykenisi ja haavat vuosivat hyvinkin runsaasti, ne pitäisi sitoa ja neuloa oikein ettei niistä olisi liikkuvuuden tähden haittaa kun ne paranisivat. Varsinkin kun Selän lihaksia piti käyttää lentämiseen. Aliah nyökkäsi.
"Olisin siitä hyvin kiitollinen"
Hän sanoi kaikkein mukavimmalla äänellä mitä osasi, tai sovinnollisimmalla, eikä se ollut kuin vain aavistuksen normaalia ääntä erikoisempi.
"Tajuissani, mutten tiedä kuinka kauan, kipu on kova ja verenvuoto heikentää tajuntani tasoa, pian siihen pisteeseen että menen shokkiin"
Hän oli itseasiassa jo pelkän kivun tähden shokissa, seuraavaksi uhkaisi jo tajuttomuus mutta hän kykeni puhumaan ja ajattelemaan selkeästi, äänet olivat hiljentyneet, se oli merkki siitä että hän oli heikkona hänelle itselleen.

Aliah nyökkäsi vain, kipu oli todellakin henkilökohtainen asia. Toisen nuollessa hänestä valunutta verta katseli hän sitä kovin välinpitämättömästi. Aliahilla ei ollut mitään sellaisia haluja eikä himoja, ehkä niihinkin olisi oppinut. Hän nyökkäsi uudestaan.
"Se on kai sinun oma asiasi, mutta silloin sinun on pakko tappaa nykyinen pomo sillä muuten jos sinä et minua tapa, hän luultavasti sen tekee sillä minusta ei ole mitään hyötyä enää hävinneenä. Sinut hän haluaa kakkospaikalle jos satut voittamaan ja silloin minä olen tarpeeton"
Se että olento käytti sanoja, Tahdon sinun näkevän enemmän asioita kuin moni muu, sai Aliahin kummastumaan. Turhanpäiväistä tappamista, oliko sellaistakin ja mitä nyt oli nähtävissä, toki paljonkin, mutta kaiken ollessa yhtä yhdentekevää eikö sellaiset asiat kannattanut säästää sellaisille jotka niistä välittivät. Olento, hänen silmissään kuten muutkin, oli outo ajatuksineen ja olemuksineen. Aliah huomasi uteliaisuutensa heräävän jostakin mielen syvyyksistä, se oli uusi ja omituinen tunne.

"Siviili? Mikä se sana on?"
Aliah kysyi, sillä sellaista se ei ollut koskaan ennen kuullut. Oliko se joku termi asioille.
"Ei se ole sinun ja pomon ainostaan sillä minä olen hänen henkivartijansa ja huono sellainen kun hävisin"
Asia oli harvinaisen yksinkertainen, Aliah oli ottanut sen roolin ja pitänyt siitä kiinni koko ajan, hän oli suojellut Pomoa kuten oli kakkosmiehen tehtävä. Aliah ei pitänyt voimiaan kummoisina, hän omisti ne osasi hieman niiden käyttöä, mutta kuten taistelu oli osoittanut niistä ei ollut paljoa hyötyä, ainakaan sellaisessa tilanteessa.
"Jos olet sitä mieltä"
Hän kuitenkin vastasi ,mitäänsanomattomasti, sillä hyväksyi helposti sen että joku muu tiesi häntä paremmin asioita, hänhän oli hidas, niin kaikki aina sanoivat. Aliahilla oli tapana vajota ajattelemaan asioita hyvinkin syvällisesti miksi hän jäi usein hiljaisuuteen ja kaikki panivat sen tyhmyyden ja tietämättömyyden piikkiin. Aliah laski päänsä väsyneenä kiviselle lattialle, sarvi kolahti hiljaa kun se kohtasi kiven. Hän tunsi väsymystä joka johtui shokkitilasta ja verenhukasta, myöskin, lattia oli kylmä, kuitenkaan sen kylmyys ei ollut sama mikä levisi hänen sisältään ja Aliah värisi vilusta ja kivusta.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Whitesilver
Kerubi
avatar

Viestien lukumäärä : 197
Ikä : 24
Location : kahvitauolla
Registration date : 03.04.2011

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Su Maalis 04, 2012 1:25 am


Saatuaan luvan auttaa Aliahia Sniper nousi ylös nopeasti ja asteli tämän selän taakse, jotta haavojen tarkistaminen ja sitominen olisi helpompaan. Hirviö kirosi hiljaa huomatessaan, miten syvät haavat olivatkaan. Hän, kun oli yrittänyt iskeä varoisin ottein, mutta minkä hän mahtoi omille vaistoilleen. Sniper otti toisen kangasliuksan ja repäisi sen poikkisuorasti kahtia, jotta sillä pystyisi sitomaan toisen palasen. Sen tehtyään hän sitoi näiden repäistyjen palasten toiset päät yhteen ja laski ne hetkeksi lattialla. Samassa hirivö nappasi ehjän liuskan painaen sen Aliahin selkään, otti sidontaliukat käteensä ja sitoi ne tiukasti kiinni.

"Noin. Toivottavasti tuo auttaisi edes sen aikaa, kun taistelen pomoasi vastaan. Sen jälkeen voin hoitaa sen paremmin.", Sniper sanoi nopeasti ja vilkuili toisen kuntoa entistä huolestuneemmin.
"Niin. Kipu on sellaista. Koita silti pysyä tajuissasi, jotta minun on helpompi tarkkailla vointiasi. Pystyisitkö siihen?", hän jatkoi rauhallisesti, vaikka hänen päänsä sisällä oli kova ajatus- ja tunnemyrsky.

"Jos se mätä liha tai joku muu tuosta porukasta uskaltaa koskea sinuun, he saavat katua sitä katkerasti. Lupaan sen. Lisäksi enköhän minä tuollaisen madän lihan voitan.", hirviö sanoi rohkaisevasti nosten ylös ja tuli Aliahin toiselle puolelle tarkistaen muuten tämän kunnon sekä jatkoi:
"Kerron myöhemmin, mitä siviili sano tarkoittaa, sinun vointisi on tällä hetkellä tärkeämpi. Sopiiko sinulle, jos kannan sinut alas täältä hieman sivummalle ennen kuin taistelen pomoasi vastaan? Vai tahdotko nähdä, kuinka loppu taistelussa käy?", hirviö puhui edelleen rauhallisesti ja oli kahden vaiheilla uskaltaisko ottaa Aliahin syliinsä, jotta he molemmat pääsisivät alas.

Sniper katsoi toista tuimasti tämän puhuessa olevansa tarpeeton, mutta hänen ilmeensä lempeni ja hän sanoi huolettomasti ja uteliaasti:
"Kuulehan minulla on ehdotus: Jos voitan pomosi niin tahdot, että sinusta tulee minun kakkosmieheni. Samalla voisin opettaa sinulle lähitaistelua ja voimme harjoitella yhdessä taitojamme. Kuulostaisiko hyvältä? Ai niin.. minun nimeni on Sniper."
Vaikka Sniper puhui rauhallisella äänellä, hirviön äänestä kuului jo selvästi huoli ja pelko toisen kunnon heikentyessä. Hirviö hivutti varovasti kämmenselkänsä toisen poskea kohti, vaikkei tiennyt auttaisiko se Aliahia ollenkaan. Sniperia ihmetytti entisestään oma käyttäytyminen, koska tämä ei ollut normaalia käytöstä häneltä. Pieni ääni hänen mielessään kehoitti hirviötä osoittamaan huolta toista kohtaan, vaikka hän laittoi hantiin omille mieliteoilleen, mutta turhaan.

Hirviö huokaisi syvään ja mietti, miksi hän tunsi tällä tavalla Aliahia kohtaan. Sniper päätti miettivänsä asiaa myöhemmin, mutta nyt hänen pitäisi saada toinen turvallisesti alas ja taistella johtajan paikasta mädän lihan kanssa. Sen takia hirviö keskitti omat ajatuksensa tulevaan taisteluun, mutta huomasi silti hymyilevän pienesti Aliahille.

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Cerberus
Helvetin portin vartija
avatar

Viestien lukumäärä : 651
Ikä : 28
Registration date : 06.09.2008

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Su Maalis 04, 2012 3:23 pm

Aliah yritti olla liikkumatta pahemmin toisen sitoessa hänen haavojaan ettei olisi aiheuttanut liikkeillään lisää kipua itselleen eikä ongelmia sitomiseen toiselle. Vaikka haavoja särki toisen niitä sitoessa muuttui vihlova kipu pian tykyttäväksi kivuksi sidoksen painaessa haavaa. Aliah käytti hetken siihen että antoi kivun hieman tasaantua ennen kuin nyökkäsi.
"Pystyn, nyt kun verenvuoto tyrehtyy kykenen pitämään itseni tajuissani, ainakin jonkin aikaa"
Aliah vastasi ja mietti samalla kuinka kummallinen jo pelkkä keskustelu siinä vaiheessa oli. Hän ei ollut koskaan tiennyt että joku voisi osoittaa sellaista huomaavaisuutta hävinneelle osapuolelle, oppia ikä kaikki, näin hän oli kuullut joskus vanhempien saaren asukkaiden kaupungissa sanovan.

Aliah ei ensin ymmärtänyt mitä toinen tarkoitti mädällä lihalla, sillä hänen silmäänsä Pomo oli kiinteää täysin tervettä lihaa sen sijaan että se olisi aloittanut hajoamisen, sitäpaitsi Pomo oli elossa joten lihassa kiersi veri mikä piti sen elossa ja hapekkaana.
Aliah mietti toisen sanoja, todellakin, koska hän oli hävinnyt olisi selvää että Pomon määräyksestä muut toteuttaisivat kovinkin mielellään Aliahin teloituksen päästäkseen hänen sijalleen kakkosmieheksi. Ei sillä ettei Aliah luottanut toiseen, hän ei kuitenkaan ollut varma pidättelisikö toisen pelkkä uhkaus röyhkeimpiä jengiläisiä. Toinen lupasi kertovansa joskus myöhemmin mitä sana siviili tarkoitti, Aliah tyytyi siihen. Toinen tarjoutui jopa kantamaan hänet alas, mikä sai Aliahin hymähtämään, ajatus kuva huvitti häntä.
"Haluan nähdä kun taistelet Pomoa vastaan. Jos minusta tulee kakkosmiehesi, pitää minun todistaa se että olet Pomoa vahvempi taistelussa ja hänet voitat. Muuten minun asemani kakkosmiehenä saatetaan asettaa kiistanalaiseksi. Saat luvan kantaa minua jos uskot siihen kykeneväsi"
Toisen ehdotus siitä että hän saisi pitää kakkosmiehen paikkansa houkutti Aliahia. Tämä itsensä Sniperiksi nimennyt olento kutkutti hänen uteliaisuuttaan ja Aliah halusi oppia asiasta lisää.

Aliah säpsähti toisen koskettaessa hänen poskeaan. Hänen tavallisesti mitäänsanomaton katseensa rikkoutui selväksi hämmennykseksi. Se oli outo ele ja kummallinen tunne minkä se herätti Aliahissa, hän ei ymmärtänyt sitä. Hän ei kuitenkaan vetäytynyt pois, sillä selvästikään se ei ollut uhkaavaksi tarkoitettu ele tai teko.
"On ilo tavata Sniper-sama"
Hän käytti edelleen monotomista, tunteetonta ääntä, mutta ei tehnyt sitä tahalleen vaan koska ei osannut hallita sellaisia asioita kuin tunteita niin että olisi osannut niitä ulospäin näyttää tai ääneensä lisätä. Aliah ei tiennyt mitä Sama liite tarkoitti, se tuli hänen mieleensä jonkun äänen mukana ja tuntui sopivalta. Hän piti siitä miltä sana kuulosti ja päätti pysyä siinä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Whitesilver
Kerubi
avatar

Viestien lukumäärä : 197
Ikä : 24
Location : kahvitauolla
Registration date : 03.04.2011

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Su Maalis 04, 2012 5:13 pm


Hirviö nyökkäsi terävästi ja oli mielissään autettuaan Aliahia. Varsinkin, kun toinen pystyi olemaan tajuissaan edes sen aikaa, kun Sniper ja jengin pomo taistelisivat. Tunsiessaan pientä iloisuutta toisen piristyessa hieman hiriöv häntä alkoi heilua pienesti, mutta nopeasti ilmassa. Sniper ei edes huomannut, että hänen häntänsä paljasti iloisuutensa, koska oli mietti tulee taistelua ja käyttikö jengin pomo minkäänlaisia aseita.

Hirviö oli sen verran uppoutnut ajatuksiinsa, että säpsähti Aliahin puhuessa haluavansa katsoa tulevan taistelun. Sniperilla meni hetki ennen kuin hän sai puhekykynsä takaisin.
"Hmm.. Selvä. Minun pitää vain löytää sopiva paikka, jonne voin laskea sinut ilman, että olet toisten jengilaisten ulottumattomissa. Tietenkin minulla on muutama tenppu, joilla saan jääräpäisimmätkin aisoihin, jos he eivät usko varoitustani.", hirviö sanoi rauhallisesti, mutta hänen hymynsä muuttui samassa hyvin ilkikuriseksi.

Saatuan toiselta luvan kantaa tämän alas tornista Sniper tuli hieman lähemmäksi laittaen varovasti kätensä Aliahin alle ja nosti tämän hellävaraisesti, ettei tuottaisi toiselle enempää kipua. Tietenkin hän varoi toisen siipiä, ettei nekään vahingoittuisi enempää. Hirviö tunsi miten haavan ympärillä oleva veri oli muuttunut hieman tahmeaksi ja veren tuoksu sai hänet murahtamaan matalatasti ja mielissään.
"Sano, jos sinulle tulee entistä hekompi olo tai muuten kipusi pahenevat.", Sniper sanoi ja nousi itsekin ylös vilkuillen sopivaa alas meno reittiä.

Hirviö hämmentyi Aliahin sanoessa hänen nimensä ja käyttäen jonkinlaista puhutteluliitettä hänen nimensä perässä. Kuitenkin Sniperin kasvoillesi levesi pieni hymy ja punastui häivähdyksen vastaten.
"Hauska tavata sinut, Aliah."
Samassa hän huomasi erään sopivan reitin alas ja asteli tornin reunalle vilkaisten Aliahia.
"Reitistä saattaa tulla epätasainen, joten voit ottaa minsuta kiinni, jos siltä tuntuu.", hirviö sanoi ja odotti hetken arvioiden matkaa erään seinän päälle.

Arvioituaan Sniper jännitti jalkojaa ja loikkasi eteenpäin. Pienen ilmalennon jälkeen hirviö laskeutui sulavasti seinämän päälle ja lähti juoksumaan tasaista vauhtia sitä pitkin. Hän pysähtyi vähäksi aikaa jahuomasi samassa jengin odottavan kärsimättömästi kumpi heistä voittaisi taistelun. Varsinkin itse pomo näytti hermostuneelta, vaikka koitti peittää olotilansa hakemalla huomiota naisiltaan.
"Naurettava olento.", Sniper tuhahti ja loikkasi muutaman seinämän päältä, jotta he pääsivät lähemmäksi jengiä. Päästyään niin lähelle jengiä kuin voi seiniä pitkin hän katsoi Aliahia ja huikkasi varovasti:
"Arvioisin, että tästä alas on pari kolme metriä, joten kannattaa ottaa tiukka ote minusta. Lupaan kyllä laskeutui nätisti.", hirviö sanoi lempeästi, koska ei tahtonut hermostuttaa Aliahia kovin paljoa. Kuitenkin hän jäi odottamaan, olisiko toisella mitään sanottavaa ennen kuin he menisivät muiden luokse, koska muut eivät olleet huomanneet heitä. Nyt olisi hyvä hetki sanoa joitain hyviä neuvoja, jos Aliah tahtoisi tai jaksaisi sanoa mitään.

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Cerberus
Helvetin portin vartija
avatar

Viestien lukumäärä : 651
Ikä : 28
Registration date : 06.09.2008

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Su Maalis 04, 2012 5:29 pm

Aliah katseli toisen häntää, hän ei osannut lukea sen liikkeistä mitään vaan oli hetken aikaa luullut että toinen käyttäisi sitä hyökkäämiseen. Aliah kävi mielessään läpi rauniot. Hän tiesi hyvän paikan.
"Tästä vasemmalle, on eräänlainen syvänne joka on hieman korkeammalla, sieltä näkisin hyvin ja olisin hyvässä asemassa jos joku sattuisi minusta eroon haluamaan. Kykenen puolustautumaan magiani avulla. Se ei vie niin paljoa voimaa, sekä sen ihanteellisen sijainnin vuoksi näen teidät sekä kaikki jotka lähestyvät minua"
Aliah neuvoi, hän oli hyvä muistamaan asioita ja kykeni piirtämään mieleensä tarkkoja kuvia alueista.

Aliah vain nyökkäsi, hän tiesi että liikkuminen sattuisi joten hän näki valittamisen olevan vain turhaa silloin kun toinen häntä kantaisi ja veisi sitä tosiasiaa ei muuttaisi hänen valittamisensa.
"Pärjään kyllä"
Hän sanoi. Toisen lähtiessä alaspäin Aliah katseli jengiläisiä kiinnittäen huomiota näiden liikkumiseen ja tilaan joka alhaalla näiden kesken vallitsi juuri sillä hetkellä. Hän kuuli selvää mutinaa osan suusta kun osa näytti hämmentyneeltä. Pomo näytti kaikkea muuta paitsi tyytyväiseltä ja Aliah oli varma että tämä toivoi Sniperin kantavan hänen kuollutta ruumistaan alas. Aliah huokaisi ja rentoutui sillä jännittämällä aiheuttaisi vain Sniperille ongelmia pitää hänestä kiinni sekä kipuja itselleen. Hän taitteli siipensä niin ettei lisävahinkoja enää tulisi eivätkä ne olisi Sniperin tiellä.

Sniperin sanottua että hänen pitäisi pitää lujaa kiinni Aliah tarrasi toisesta kiinni sen verran kuin näki tarpeelliseksi ettei rajoittaisi toisen liikeratoja eikä aiheuttaisi itselleen liikaa kipua.
"Anna mennä vain"
Hän sanoi aistien toisen ruumiinlämmön ollessaan niin lähellä tätä. Aliah ei ollut koskaan pahemmin välittänyt läheisyydestä ja kylmäkiskoisuudellaan häätänyt kaikki toisen sukupuolen edustajat luotaan. Nämä eivät olleet jaksaneet sitä kun Aliah ei ymmärtänyt niiden tarpeita tai huomionosoituksia. Aliah oli jättänyt nämä aina omaan arvoonsa ja pitänyt kiinni omasta yksinäisyyden linnakkeestaan.
Häntä ei kuitenkaan haitannut olla toisen lähellä ja vietävänä, hänellä ei ollut sellaista miehistä ylpeyttä joka olisi estänyt häntä ottamasta vastaan toisen apua. Selväähän oli ettei hän alas pääsisi itse ja että hän oli siinä kunnossa että tarvitsi apua. Miksi hänen olisi pitänyt lapsenomaisesti loukkaantua ja turhautua sellaisesta.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Whitesilver
Kerubi
avatar

Viestien lukumäärä : 197
Ikä : 24
Location : kahvitauolla
Registration date : 03.04.2011

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Su Maalis 04, 2012 9:12 pm


Aliahin antaessa Sniperille neuvon, minne hän voisi jättää tämän turvaa hirviö teki sulavan, mutta nopean käännöksen siihen suuntaan ja lähti loikkimaan siihen suuntaan. Hetken loikkimisen jälkeen hän näki tuon syvänteen ja muutamalla loikalla oli sen luona. Sniper kiikystyi ja laski Aliahin maahan huokaisten kevyesti.
"Tulen hakemaan sinut täältä, kun voitan. Koitahan pysyä tajuissasi.", hän sanoi rauhallisesti ja nousi ylös vilkaisten nopeasti Aliahiin. Samalla hirviö väläytti leveää hymyää, kääntyi jengin suuntaan ja lähti juoksemaan hurjaa vauhtia eteenpäin.

Päästyään jengin luokse Sniper pysähtyi lähemmän seinän päälle rennosti seisoskellen.
"Hei kaikki! Oliko ikävä?", hirviö huikkasi kovaan ääneen ja iski leikkisästi silmäänsä itse pomolle ja muille jengiläisille.
"No minulle on sama onko teillä ollut ikävä ai ei. Mutta nyt itse pääruokaa.. Kuulehan sinä mätä liha! Voitin kakkosmiehesi ja tulin nyt haastamaan sinut taistelussa. En anna kenellekään arvoa, joka edes uskaltaa tulla välille tai yrittää hyökätä Aliahin kimppuun!, Sniper sanoi kovaan ääneen ja itsevarmasti, ettei kukaan voinut olla kuulemaatta hänen sanojaan. Hirviö päästi hyvin matalan ja uhmakkaan murinan irvistäen samalla leveästi.

Hän ei vielä tahtonut näyttää miten hirviön leuat voisivat loksahtaa paikoiltaa. Ei. Sniper jätti sen siihen vaiheeseen, jos joku todella uskalsi lähteä Aliahin luokse. Hirviö tuhahti äänekkäästi ja tiputtautui seinän päältä, mikä oli reilusti kolme metriä korkea. Laskeuduttuaan nätisti alas Sniper suoristautui ja lähti nopein askelin pomoa kohti katsoen tätä uhmakkaasti. Tientekin hän piti silmällä muita uskaltaisiko joku lähteä Aliahin luokse.

Pomo nyrpisti nenäänsä ja vilkaisi alamaisiaan kääntäen laiskasti katseensa haastajaansa. Häntä alkoi todella ärsyttämään toisen käytös häntä kohtaan ja vastasi pilkkaavaan sävyyn:
"Kuka nyt sinua kaipaisi, kun ei sinulla ole ketään. Paitsi saitko entisestä kakkosmiehestäni alaisesi, kun et tuonnut häntä tänne?"
Tämän sanottuaan demoni alkoi nauramaan kovaan ääneen ja hänen naisensa kikattivat, mikä takia muutkin jengiläiset nauroivat myös. Samaan aikaa yksi jengiläisistä alkoi varovasti hipsiä siihen suuntaan, mistä olento oli tullut aikomuksenaan surmata entisen kakkosmiehen.

"Mieluummin hankin itselleni luotettavan alamaisen kuin sellaisen, joka on heti iskemässä puukkoa selkääni.", Sniper vastasi huolettomasti ja kohautti hieman olkaansa jatkean.
"Toisaalta kukaan vaan voi puukottaa johtajan selkään, joten on parasta antaa alamaisille suora vastaus niskauttelusta."
Tämän sanottuaan hirviö käänsi katseensa jengiläiseen, joka oli selvästi lähdössä sumaamaan Aliahia. Hän huomasi heti, että jengiläinen oli demoni, mikä ei sinäänsä tehnyt hänestä sen erikoisempaa vastustajaa. Sniper pysyi muutaman sekunnin paikoillaan katsoen tätä hiippailijaa murhaavasti. Kuitenkin demoni seisahtui hetkeksi paikoilleen, mutta lähti juoksemaan syvännettä kohti.
Sniper tuhahti kevyesti, pyörähti hipsijän perään ja oli muutaman hääppöisen juoksu askeleen jälkeen toisen edessä. Demoni törmäsi hirviöön pahki ja otti muutaman askeleen taakse päin.

"Taas yksi hyvä nuorukainen vähemmän.", hän huokasi ja teki sen mitä oli ajatellutkin tehdä: Sniper loksautti leukansa auki kokonaan, jolloin hänen hampaansa törröttivät uhkaavasti eteenpäin ja hänen käärmemäinen kieli tuli myös esiin.
Samaan aikaan hirivö päästi korvia huumaavan karjaisun ja iski hampaansa demonin toiseen olkapäähän. Jengiläinen parahti pelosta ja kivusta yrittäen iskeä Sniperia mahaan, mutta turhaan. Hirviö oli kokenut monet kerran erilaiset lyönnit mahaansa, joten hän jännitti vatsalihaksensa.
Sniperin koko olemus muuttui, kun hän sai maistaa uhrinsa veren. Hän puri entistä kovemmin, jolloin kuului äänekäs luunnaksahdus ja demoni alkoi huutaa entistä kovemmin kivusta. Hirviö ei enää välittänyt inhimillisyydestä, koska hänen vaistonsa olivat ottaneet vahvan aseman tämän mielestä, joten toisen pakoonpääsy olisi hyvin pieni.
Sniper päästi hampaansa irti toisen olkapäästä, minkä takai toinen rämähti tuskissaan maahan vaikerroiden. Sniper antoi leukojensa olevan sillä tavalla kuin ne olivat ja hyökkäsi nyt kynsillä toisen kimppuun raapaisten toisen kurkun auki, jolloin veri siuhkusi tämän kurkusta. Demoni alkoi kakoa tuskissaan ja hetken päästä kaatui maahan elottomana.

Hirviö katsoi rauhallisen oloisesti toisen elotonta ruumista tökäten tylsistyneenä sitä. Samassa hän kuuli miten muut jengiläiset kirkuivat, huusivat tai heittivät herjauksia hirviölle. Sniperia alkoi ärsyttämään tuo turhan päiväinen mölyäminen ja karjaisi kovaan ääneen hiljentääkseen muut. Varsinkin pomon naiset olivat aivan kauhuissaan ja katsoi toisen demonin ruumista kauhuissaan. Pomo taas katsoi vaiteliaana ja nyrpisti uudelleen nenäänsä.

"Minähän varoitin teitä. Tästä demonista tulee mainio ateria, kun saan hoideltua teidän ihanan pomonne.", Sniper sanoi pilkallisesti laittaen leukansa takaisin paikoilleen. Hän alkoi tyytyväisenä luonna huuliaan ja kynsiään maistaakseen lisää tätä hyvää verta.
"Oliko muita uhmakkaita tolvanoita? Jos ei toivottavasti sinä mätä liha olet valmis kohtaamaan oman kohtalosi.", hirviö jatkoi hurjistuneena ja virnisti paha enteisesti punaiselle demoni välittämättä muiden jengiläisten mutinoista.

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Cerberus
Helvetin portin vartija
avatar

Viestien lukumäärä : 651
Ikä : 28
Registration date : 06.09.2008

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Ma Maalis 05, 2012 5:09 pm

Aliah nyökkäsi.
"Enköhän minä sen vertaa kykene tekemään"
Hän sanoi ja otti hieman maassa paremman istumis asennon jotta näkisi mitä tapahtuisi. Aliah katseli Sniperia alta kulmain kun tämä kovaan ääneen alkoi paasta siitä ettei hänen kimppuunsa saisi käydä ja että seuraavaksi olisi pomon vuoro. Hän ei sanonut mitään, vaikka tiesi että siinä paikassa kykenisi kyllä puolustautumaan jollei mitään kovin ihmeellistä tapahtuisi. Hän tunsi kaikki jengiläisten taidot suhteellisen hyvin joten ei pelännyt näitä. Hän luuli näiden olevan enemmänkin peloissaan häntä kohtaan kuin toisin päin.

Sniperin mentyä Aliah huokaisi ja yritti rentouttaa selkäänsä, se kuitenkin sai selän palamaan ja särkemään. Hän huomasi toivovansa omistavansa monelle muulle siunatun kyvyn parantua nopeammin, Aliah ei tietääkseen osannut sellaista taitoa edes magialla. Tosin hän ei ollut koskaan kokeillutkaan. Hän nojasi hieman eteenpäin antaen hiusten valua silmien päälle. Oli tärkeää pysyä rauhallisena, hän yritti terästää kuuloaan jotta kuulisi kaiken mitä sanottiin. Todellakin, hän oli pettänyt nykyisen pomon vaihtamalla vahvempaan haastajaan. Aliah luuli että olisi tuntenut enemmän katumusta, mutta huomasi sen sijaan, nyt kun vertasi näitä kahta, että Sniper oli paljon parempi valinta heille jos he koskaan halusivat saada mitään aikaan. Aliah huomasi jonkun lähestyvän ja oli jo keräämässä voimiaan hyökkäykseen kun Sniper oli jo demonin kimpussa. Hän katseli toisen leukoja ja huomasi huvittuneensa niiden näkemisestä kovasti. Se että Sniper surmasi sillä tavalla jonkun sai Aliahin siivet värähtämään, ei niinkään pelosta vaan mielihyvästä. Huomatessaan sen hän mietti hetken mistä sellainen tuntemus oikein kumpusi.

Pomo näytti hieman säpsähtävän Sniperin hyökkäystä ja sitä ärsytti kovasti se ettei se päässyt enää Aliahiin käsiksi, sillä se olisi ensimmäisenä rankaissut sitä häviämisestä ja pettämisestä. Hän päätti kuitenkin ettei kaikki kortit vielä oltu pelattu.
"Mistä tiedät ettei hänkin petä sinua?hm~"
Hän sanoi maireasti.
"Kukaan meistä ei tiedä mikä hän on, demoni tai enkeli, tai molempien sekoitus? Hänestä on vaikeaa sanoa onko hän luotettava vai ei? Näithän sinä sen itsekin, kuten monella demonillakaan, enkeleistä puhumattakaan, kuinka pitkälle luulet hänen lojaalisuutensa kestävän. Seuraavaan vahvaan haastajaan, hän pettäisi sinutkin samalla tavalla? Luota minuun, minä tiedän sen, olenhan ollut jo johtajana monta vuosisataa"

Koko muu jengi odotti mielenkiinnolla mitä seuraavaksi tapahtuisi, ne katselivat vuoroin pomoa vuoroin haastajaa, osa oli jo heti Sniperin puolella ja halusi päästä eroon vanhasta pomosta, osa oli selvästi pomon uskollisia alamaisia ja murahtelivat kiukkuisina Sniperille sekä Aliahille.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Whitesilver
Kerubi
avatar

Viestien lukumäärä : 197
Ikä : 24
Location : kahvitauolla
Registration date : 03.04.2011

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Ma Maalis 05, 2012 8:57 pm


Sniper tunsi jotain hampaan välissään ja sylkäisi maahan. Hänen sylki oli sekoitusta uhrinsa verta ja muutama mädäntänyt liha suikala. Hirviö alkoi kaivella kynnellään hampaidensa väliä kuunnellen laiskasti pomon selityksiä. Hetken päästä hän laski kätensä lantiolleen ja katsoi pomoa toinen kulma koholla.
"Hmm.. No olet sinäänsä oikeassa, etten voi tietää aikooko joku kavaltaa minut vai ei. Kuitenkin minusta tuntuu, että Aliah on enemmän minun puolellani ja on minulle uskollinen.", hirviö sanoi mietteliäänä ja raapi leukaansa kynsillään.

"Mutta mistä sinut mätä liha tiedät, miten monta tämän hetkistä alaistasi on jo pettänyt sinut ja tullut minun puolelleni. Hmm~ Arvelen, että aika moni jo miettii ahkerasti puolen vaihtoa. Lisäksi voin sanoa jo näin suoraan, että minulla on jo suunnitelmia tälle jengille, jos ja kun voitan sinut. Onko sinulla suunitelmia tulevaisuuden varelle vai aiotko pyöritellä peukaloitasi monia kuukaisia?", Sniper sanoi ivallisella äänellä pomolle ja alkoi nauramaan kovaan ääneen jatkaen edelleen isallisella äänellä:
"Entä sitten, vaikka hän on enkelin, demonin ja jonkin muun olennon sekoitus. Olenhan minäkin monen hirviön sekoitus, joista te ette tiedä pierun inahdustakaan. Ai niin enhän minä ole edes tästä maailmasta, joten mistä te voisitte tietää minusta tai mistään muustakaan. Kaiken kukkuraksi minä itse tapoin oman luojani, joten revi siitä lisää asiaa, jos tahdot. Joten kuka tahansa voi kavaltaa toisen, jos saa sellaisen tilansuuden."

Punainen demoni murahti kiukkuisasti kuullessaan miten haastaja puhetteli häntä ja miten tämä kertoi itsestään paha enteisesti. Lisäksi pieni huoli heräsi pomon mielessä saadessaan tietää, ettei tuo olento ollut tästä maailmasta. Varsinkin, kun haastaja oli tappanut oman luojansa. Demoni mietti seuraavaa liikettää hartaasti ja huomasi, että taistelu olisi aika selvästi edessä päin.
"Niin, joten kuka vaan voi pettää sinut, jos tai kun pääset pomoksi. Mieti, millaisia mahdollisuuksia meillä olisi, kun olisin edelleen pomona ja sinä minun kakkosmiehenä. Ottaisin mielelläni sinulta ehdotuksia.", demoni sanoi rauhallisesti ja hymyili leveästi.

Sniper sylkäisi uudelleen maahan ja irvisti varoittavasti.
"Turha yrittää. Sanoin jo aikaisemmin, etten tahdo olla pelinappulasi, joten sanon tämän vielä kerran: Takamus ylös ja taistele kuin oikea taistelija, jos sinulla pakko ja ylpeys kestää.", hän ärähti jo närkästyneenä toisen turhan päiväisen vatvomisen takia.
HIrviö lähti askeltamaan rauhallisesti ja päättäväisesti pomoa kohti häntä vinhasti heiluen ilmassa. Sniper himoitsi nyt todellakin päästä taistelemaan, kuulla tuon mädän lihan vaikerroivan ja huutavan tuskissaan. Kaiken lisäksi hirviö tahtoi maistaa toisen pehmeää lihaa ja suloisen makuista verta.

Sniper huomasi, miten hänen hirviön vaistonsa tulivat esiin yhä voimakkaamin. Mikä ei sinäänsä haitannut ollenkaan, koska hän osasi hyvin hallita sitä puolta itsestään. Hän päästi ilmaan matalan ja hurjistuneen murinan ja lipaisi innokkaasti kielellään huuliaan.

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Cerberus
Helvetin portin vartija
avatar

Viestien lukumäärä : 651
Ikä : 28
Registration date : 06.09.2008

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Ma Maalis 05, 2012 9:18 pm

Aliah kuunteli tarkkaavaisesti ja käytti magiaansa vahvistaakseen toisten ääntä niin että kuuli sen, se oli eräs taito minkä hän oli oppinut enemmänkin vahingossa kuin tarpeesta, se ei niinkään ollut suurikaan taikatemppu, enemmänkin olemassa olevien asioiden vahvistamista, ääni oli aalto, joten jos sen aallon sai kimmotettua oikein se voimistui ja pysyi hengissä paremmin. Hänellä ei ollut enää mitään hankaluuksia kuulla näiden puhetta ja näköalakin oli mitä mainioin. Aliahilla oli hyvää aikaa seurata ja tarkkailla samalla jengiläisiä, ei sillä että hän olisi heitä pelännyt, mutta kakkosmiehenä oli hyvä pistää merkille ne jotka saattaisivat pian olla lopetusuhan alla. Aliah pitäisi henkilökohtaisesti huolen siitä että vaaratekijät hävitettäisiin ennen kuin nämä ehtisivät saada puolelleen ylimääräistä harmia. Hän huomasi ajattelevansa hyvinkin tyytyväisenä kaikkea sitä mitä pääsisi Sniperin eteen tekemään, tosin tapansa mukaan, asiat olisi tehtävä salassa, mieluiten mahdollisimman salassa Sniperiltakin ettei kukaan osaisi epäillä mitään. Aliah ottaisi mielellään sen roolin, ei hän estelisi Sniperia mitenkään, hän jättäisi toki tällekin tekemistä. Tulevaisuuden ajattelu piristi Aliahia huomattavasti ja hän huomasi rentoutuvansa aina vain enemmän.

Pomo oli selvästi lähtemässä taisteluun, hieman epäröiden mutta yrittäen olla sen näkyvää. Jengiläiset alkoivat hurrata, kuka kenellekin ja selvää oli että pian nämäkin taistelisivat keskenään siitä kumpi voittaisi ja kenen puolelle siirryttäisiin. Aliah katseli tapahtumia tyytyväisenä ja päätti että jos tappelu alkaisi näyttää Sniperin kannattajien puolesta huonolta hän puuttuisi asiaan niin ettei Pomon ja Sniperin taistelu keskeytyisi sellaisen typeryyden tähden. Ajanhukkaa sellaiseen nahinaan puuttuminen. Hän pystyisi siihen kyllä kunhan saisi hieman levättyä. Hänen magiansa ylettyi kauas, Jengiläiset eivät vielä tienneetkään kuinka pitkälle, ehkä jo tänään he oppisivat sen.

Pomo valmistautui hyökkäämään ja näytti isolta apinalta raivotessaan ja naisten ihastellessa tätä kikatellen. Pian tämä ryntäsikin apinanraivolla puolustamaan omaa asemaansa. Aliah mietti, olisiko hänen kannattanut kertoa Sniperille minkälainen tämä hänen vastustajansa oli voimiltaan.
Pomo, oli tyyppiä berserk, se ajoi itsensä hirvittävän raivoon, tämä kaksikymmenkertaisti sen voimat ja turrutti kaiken kyvyn tuntea kipua. Huonoina puolina olivat se että kivuttomuus ajoi ruumiin koville eikä tuntenut vammojen laajuutta. Myöskin nopeus moninkertaistui siinä muodossa, Pomon iho hehkui selvästi sillä verisuonet sen sisällä laajenivat magiasta joka juotti tämän huumostilan kaltaiseen taisteluraivoon.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Whitesilver
Kerubi
avatar

Viestien lukumäärä : 197
Ikä : 24
Location : kahvitauolla
Registration date : 03.04.2011

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Ma Maalis 05, 2012 10:13 pm


Sniper virnisti mielissään, kun pomo nousi ylös ja elehtien kuin mielipuoli. Sniper ruksautti nopeasti niskojaan ja mutisi itsekseen:
"Jaahas.. Tällainen on siis mädän lihan todellinen olemus. Tämän ei pitäisi kestää kauaa, jos hän on samanlainen kuin ne edelliset."

Sniper virnisti entistä leveämmin, loksauttaen leukansa uudelleen paikoiltaan ja karjaisi korvia huumaavasti. Hirviö lähti juoksemaan pomo kohti muistellen missä kaikkialla toisen heikot kohdat olisvat.
"Anna tulla, mätä liha", hän karjaisi sihisten tietäen äänensä kuulostavan enemmän murinalta kuin puheelta, mutta se ei haitannut tässä vaiheessa.

Pomo iski raivoisesti Sniperia kohti tulleessaan lähemmöksi tätä, mutta hirviö oli huomannut tuon ja pujahti helposti toisen iskun ohi ja iski kynsillään pomon kyljeen. Tämän tehtyään Sniper jatkoi juosemistaan tietäen pomon tulossa hänen perässään. Sniper maisteli nopeasti kynsissään olevaa verta ja päästi pienen kehräys äänen juosten lähimmän seinän luokse. Päästyään lähelle hirviö loikkasi seinän päälle ja loikkasi nopeasti viereiselle seinän päälle kuullen kovan rysähdyksen, kun pomo hajotti edellisen seinän.
Sniper lähti kiireisesti loikkimaan eteenpäin yrittäen saada välimatkaa toiseen. Kuitenkin se näytti turhalta, koska pomo oli heti hänen perässään rikkoen seiniä sen mukaan, kun SNiper eteni niiden päällä.

"Voi nyt pyhä..", Sniper karjaisi, kun hänen altaan seinä luhistui ja hirviö tippui sen mukana. Hirviö kierahti nopeasti pois pomon rynnäkön alta kierien savupilven sekaan, juosten nopeasti tämän taakse ja hyökkäsi tämän selän kimppuun. Hirviö iski hampaansa ja kyntensä pomon selkälihaksiin kiinni onnistuen saamaan tähän ikävää vahingoa. Valitettavasti demoni huomasi Sniperin hyökänneen kimppuunsa takaa päin, mikä raivosttutti hänet entisestään. Pomo riuhtaisi itsensä irti hirviön otteesta nopealla riuhtausulla ja kääntyi vastustajaansa kohti iskeän tätä vatsaan kaikilla voimillaan.

Sniper ei kerinnut väistää toisen iskua, mutta onnistui jännitämään lihaksiaan, jottei hänellä ihan kaikkia ilmoja tullut pihallr. Kuitenkin hän yllättyi toisen voimasta ja lensi päin erästä lähellä olevaa seinää ärähtäen selässä vihlaisevasta kivusta. Hirviö lyyhistyi polviensa varaan hetkellisesti ja huomasi entisen pomon tulevan raivoisasti kohti, minkä takia hän loikkasi sivuun hengittäen muutaman kerran syvään saadakseen hengityksensä tasaiseki.
"Aika hyvä veto, mätä liha. Et sinä sittenkään tyhjän päiväisenä töröttänyt johtajan paikalla.", Sniper ilkkui hymyillen hieman välittämättä selässään tuntuvasta kivusta. Samassa hän lähti uudelleen hyökkäykseen aikomuksenaan iskeä uudelleen pomon selkälihaksiin kynsillään ja hampaillaan.


Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Cerberus
Helvetin portin vartija
avatar

Viestien lukumäärä : 651
Ikä : 28
Registration date : 06.09.2008

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Ma Maalis 05, 2012 10:49 pm

Aliah kiinnitti katseensa hetkeksi taisteluun. Sniper näytti olevan alakynnessä ja ottavan paljon iskua vastaan. Hän mietti hetken oliko toinen aliarvioinut pomon kyvyt sittenkin, toisaalta, Sniper oli nopea, voimakas ja teräväkyntinen. Jos hän saisi tarpeeksi vammoja Pomoon tämä vuotaisi kuiviin huomaamattaan mitään tai sydän pysähtyisi kun se ei enää kykenisi pumppaamaan verta kunnolla. Myöskin tyypillinen rasitus saisi sydämen pysähtymään äkisti. JOs demonit sellaista edes omistivat, siitä hän ei ollut täysin varma.
Aliah nousi seisomaan, hän huojahti hieman, mutta tyytyväisyyden tunne oli suuri kun hän kykeni pysymään pystyssä kohtuullisen suoraan.

jengiläiset kannustivat kuin iso apinalauma. Osa hurrasi Sniperia osa pomoa ja osa selvästi laskelmoi kumpi voittaisi, eikä siten asettunut kenenkään puolelle ennen kuin voittaja selviäisi lopussa. Aliah, tunsi epämääräistä levottomuutta, hän oli aina ennen pitänyt Pomon puolia ja elänyt suojellakseen tämän henkeä. Nyt, hän oli vaihtanut puolta eikä armoa olisi jos pomo voittaisi, ei sillä että se olisi Aliahia huolettanut, lähinnä, häntä häiritsi se että hän oli niinkin helposti suostunut vaihtamaan puolta. Hänen kolme silmäänsä tarkastelivat muita jengiläisiä, kuinka moni heistä kääntyisi yhtä helposti.

Aliah kuuli mitä Sniper sanoi, mutta ohjasi samalla äänet jengistä itseensä, kuunnellen hiljaa mitä siellä puhuttiin. Osa oli jo suunnittelemassa vallankaappausta itselleen. Supistiin, että kun pomo ja Sniper lopettaisivat taistelunsa, olisivat molemmat tai henkiinjäänyt niin huonossa kunnossa että olisi helppoa tappaa jäljelle jäänyt ja ottaa valta itselleen. Hän näki osan juonittelijoista katsovan hänen suuntaansa ja katsoi näitä värähtämättä takaisin, hän ei ollut varma tiesivätkö hän että hän tiesi luultavasti heillä oli samoja ajatuksia asiasta. Miettivät tiesikö hän mitä he aikoivat suunnitella. Ehkä jos Aliah olisi ollut hieman kokeneempi ja osannut paremmin sotia psykologisella tasolla hän olisi nyt virnistänyt kapinoitsijoille, sen sijaan hän pysyi ilmeettömänä, mikä sai heidät tutisemaan housuissaan.

Aliah päätti seurata näitä hieman tarkemmin ja samalla hieman miten Sniper pärjäsi Pomon kanssa taistelussa. Hän huomasi kuitenkin nauttivansa ajatuksesta että jo nyt joku jengissä oli valmiina kaappaamaan vallan molemmilta jos tilaisuus aukeaisi ja hän oli siitä tietoinen. Hänestä olisi hyötyä heti.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Whitesilver
Kerubi
avatar

Viestien lukumäärä : 197
Ikä : 24
Location : kahvitauolla
Registration date : 03.04.2011

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Ma Maalis 05, 2012 11:31 pm

Sniper sai iskettyä uudelleen pomoa suoraan selkälihaksiin ja naurahti ivallisesti toiselle. Veri alkoi valua entistä vuolammin demonin selästä, mutta silti toinen härkäpäisesti hyökkäämistä. Hirviö huomasi jälleen lähellä olevan seinän ja lähti juoksemaan sitä kohti pomo edelleen kintereillään.
"Mikä nyt mätä liha? Etkö puhtia enää löydy?", hän ilkkui toiselle tarkoituksenaan saada toisen verenkierron kulkemaan nopeammin toisen suonissa, jotta demonille tulisi nopeammin verenhukka.

Päästyään seinän luokse Sniper juoksi sitä ylös päin, otti siitä vauhtia ja loikkasi voltilla pomon taakse, joka rysähti suoraan kasvot edellä seinään rikkoen esteen heti. Ilmavolttinsa aikana Sniper sivalsi hännällään punaisen demonin selässä olevia haavoja saaden niihin entistä syvemmät haavat ja laskeutui sulavasti ja kissamaisesti maahan virnistäen leveästi. Samassa hirviö piti ottaa jalat alleen, koska demoni tuli entistä raivokkaammin hänen kimppuunsa. Sniperilla on kova työnä pysytellä kauempana pomosta ja väistellä hänen iskujaan, jottei joutuisi toisen runtelemaksi.
"Kuole nyt jo hyvän sään aikaan.", hirviö ärähti väistyttyään pomon nyrkin heilahduksen.

Samassa pomon liikkeet muuttuivat hitaammiksi tämän iskettyä haastajansa suuntaan vielä muutaman kerran. Sniper huomasi tämän loikaten hieman sivummalle, jännitti jalkalihaksensa ja loikkasi demonin kimppuun kaataen tämän maahan. Ennen kuin toinen ymmärsi olevansa selällään Sniper naurahti voiton riemuisesti ja iski hampaansa pomon kurkkuun aikomuksenaan tukehduttaa tämän niin kuin monet petoeläimet tekevät saalliilleen.
Valitettavasti demoni isku muutaman kerran haastajaansa suoraan selkään, mutta tämä ei päästänyt irti vaan tiukensi itsestään otettaan. Pomo tunsi miten hän ei saanu henkeä ja tunsi miten veri valui tämän kurkkuun, mikä pahensi hänen tukehtumistaan entistään. Sniperillekin oli vaikeaa toisen äskeisten iskujen takia ja hänen silmissään alkoi hieman tummua, mutta hän ei päästänyt irti. Muutamien hidaiden minuuttien jälkeen punainen demoni lopetti hengittämästä ja jäi maahan makaamaan elottomana. Sniper odotti vielä jonkin aikaa ennen kuin uskalsi päästää irti.

"Lepää rauhassa, mätä liha.", hirviö sanoi huojentuneena, että taistelu olisi ohi ja nousi hitain liikkein ylös toisen päältä ja katsoi jengiläisiä leuka edelleen pois paikoiltaan.
"Oliko vielä joku, joka tahtoo samanlaisen kohtalon kuin he?!", hän sihisi kiukuisasti ja laittoi leukansa paikoilleen jatkaen hieman kireästi:
"Jos joku ei hyväksy minua johtajaksi, saa hän lähteä pois täältä vapaasti! Tänään on jo sen verran vuodatettu verta liikaa, joten eiköhän oteta loppu päivä rennosti."

Heti hirviö kuuli jengiläisten keskuudesta mutinaa, koska kukaan ei osannut odottaa mitään vastaavaa uuden johtajan suusta. Kuitenkin Sniper hymyili ystävällisesti ja huikkasi:
"Olisko paikalla parantavaa maagikkoa tai lääkäriä, joka voisi hoitaa Aliahin? Olisin siitä kiitollinen, jos jollakin teistä olisi parantavia voimia ja suostuisi auttamaan."
Tämän sanottuaan Sniper lyhästi hetkeksi istumaan maahan nojaten samalla entisen pomon ruumiiseen huolettomasti.

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Cerberus
Helvetin portin vartija
avatar

Viestien lukumäärä : 651
Ikä : 28
Registration date : 06.09.2008

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Ti Maalis 06, 2012 8:29 pm

Aliah oli katsellut taistelua tiiviisti, samalla kuunnelle mitä porukassa tapahtui, selvästikin näiden moraali oli laskemassa kun ne näkivät oman pomonsa kaatuvan, tyhmiä ne eivät olleet. Aliah oli hetken ollut huolissaan miten taistelussa kävisi, mutta Sniper saikin sen pian loppumaan muutamalla taidokkaalla liikkellä ja raa´alla voimallaan tukehduttaen tämän kuin eläimen. Ei kovin mukava kuolema, mutta selvästi se sopi entiselle pomolle, hän huomasi ajattelevansa. Aliah ei koskaan ollut oikein välittänyt sinällään tappamisesta saati raakuudesta, hän piti asioiden hoitamisesta hiljaa ja sen suurempaa voimaa tarvitsematta. Kun Pomo vihdoin lopetti hengittämästä, koko jengi hiljeni ensin hämmästyksestä, Pomo tosiaan oli kuollut. Osa katsoi isoa punaista demonia toiveikkaasti odottaen tämän vielä nousevan sieltä. He kuitenkin hiljenivtä kuuntelemaan Sniperia ja mutinaakin kuului. Aliah nousi seisomaan.

Eräs tytöistä jotka olivat Pomon vieressä maannut katsoi muita sisariaan hieman arastellen mutta nousi sitten hieman tutisten.
"Minä osaan herra Sniper! Minä ja kaikki siskoni, minä olen kuitenkin meistä se paras"
Se sanoi kun muut olivat ensin sanomassa peloissaan etteivät he osanneet, sen jälkeen kun tämä kehui itseään muut alkoivat nurista tyytymättöminä.
"Minä autan mielelläni Aliahia!"
Tyttö sanoi reippaasti, selvästi ujostellen Sniperia, selväksi kävi että juuri tällä demonityttärellä oli kova halu päästä miellyttämään enemmänkin uutta johtajaa kuin oikeaa halua koskea kylmäkiskoiseen Aliahiin jolta oli aiemmin saanut selvät pakit. Muut sisaret sihisivät sille ikävästi ja se sihisi näille takaisin. Muut kääntyivät Sniperiin myös.
"Mekin osaamme, me autamme."
Jostain jengistä alkoi kuulua heti herjauksia sisaruksia kohtaan.

"Ensin liehittelette entistä pomoa ja heti ollaan uuden kimpussa!"
Kuului närkästyneitä vastalauseita, muitakin vapaaehtoisia alkoi löytyä kun kaikki alkoivat heti yrittää näyttää hyvältä uuden pomon silmissä. Myöskin, Aliah pisti huomiolle, että mukana oli sellaisia joista hän oli varma, että he yrittäisivät viedä hänen paikkaansa nyt olivat nähneet että hänkin hävisi. Aliah toivotti sellaiset typerykset tervetulleeksi, hän oli ehkä haavoittunut, mutta käristäisi ensimmäisen jonka tiesi himoitsevan hänen paikkaansa pystyyn. Jättäen vain hiiltyvän ruumiin muiden ihmeteltäväksi.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Whitesilver
Kerubi
avatar

Viestien lukumäärä : 197
Ikä : 24
Location : kahvitauolla
Registration date : 03.04.2011

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Ti Maalis 06, 2012 10:06 pm


Aluksi Sniper oli iloinen, kun entisen pomon naisista lupautui auttamaan, mutta alkoi hermostua siitä mölyämisestä, kun kaikki halusivat nuoleskella häntä edes jollakin tavalla. Hirviö huokaisi syvään ja nousi hitaasti ylös miettien miten saisi tilanteen rauhoittumaan. Olihan hän jo väsynyt kahden taistelun jälkeen, joten nyt hirviö kaipasi omaa rauhaa.

Hetken päästä Sniper mulkaisi kaikkia paha enteisesti, kun kukaan ei lopettanut sitä kova äänistä sanaharkaa. Muut jengiläiset hiljenivät heti ja katsoi peloissaan uutta johtajaansa.
"Kiitos. Olen iloinen, että olette noin avuliaita, mutta pyytäisin teidän rauhoittumaan. Uskon, että jokainen teistä saa tilaisuuden osoittaa uskollisuutenne minulle myöhemminkin.", hän puhui rauhallisella äänellä, mutta irvisti tuntiessaan viiltävän kivun selässään. Kipu laajeni hirviön jokaiseen selkälihakseen, ja hän ymmärsi, että hänen vanhoja lihasrepeämät olivat vahingoittaneet uudelleen äskeisen taistelun aikana.

Ennen kuin Sniper kerkesi sanoa mitään muutama demonisisarus ryntäsi hänen luoksee ja otti hänen käsistään kiinni puristaen rintansa hirviön käsiä vasten. Tytöt lirkuttelivat uudelle pomolle mielissään ja kysyivät iloisina yhtä aikaa:
"Anna meidän hoitaa sinua, Sniper-herra. Anna vaan tuon nuorimman sisaruksemme mennä hoitamaan Aliah. Me olemme paljon parempia kuin nuorin sisaremme."
Tytöt kikattivat innoissaan ja näyttivät nuorimmalle sisarukselleen kieltä, joka näytti takaisin kieltä näille kahdelle.

Muut jengiläiset olivat kuunnelleet uuden johtajan sanat, mutta närkästyivät entisestään noiden kahden sisaruksen käytökselle. Eipä aikaakaan, kun jengiläiset alkoivat pientä sanaharkkaa toistensa kanssa, minkä takia Sniperin kärsivällisuus alkoi loppua.
"Nyt kaikki leipäläppi kiinni! Eikö kukaan teistä kuunnellut sanojani ollenkaan.", hirviö karjaisi kovaa, hieroi hännällään otsaansa ja jatkoi rauhalliseen sävyyn hiljaisuuden jälkeen:
"Jos kerran tahdotte osoittaa uskollisuuttanne noin innokkaasti, menkää etsimään uutta piilopaikkaa läheisestä kaupungista, jos sellainen täällä lähellä on. Jengimme olisi hyvä löytää uusi tukikohta ison kaupungin luota, jotta toimintamme voisi laajentua. Joten muutama parantaja jää tänne ja loput lähtevät etsimään uutta tukikohtaa."

Tämän kuullessaan monet jengiläiset miettivät asiaa ja mutisivat tyytyväisinä uuden johtajan ehdotukselle. Hetken päästä moni jengiläinen lähti etsimään heille uutta piilopaikkaa, kun taas monet entisen pomon naisista jäi Sniperin luokse varsinkin tämä nuorin sisar. Sisaret mulkoilivat pahasti toisiaan ja Sniper tunsi olonsa hieman vaivautuneeksi tästä ilmapiiristä. Kuitenkin hän aloitti rauhallisesti:
"No niin arvon naiset. Voisimmeko mennä nyt Aliahin luokse, jotta voisitte parantaa hänet. Käyn nopeasti hakemassa hänet, joten alkaahan kiltisti sen aikaa"

Tämän sanottuaan hirivö vetäsi nopeasti ja kahden sisarten otteet käsistään, jotta hän pääsisi lähtemään. Hirviö iski toista silmäänsä leikkisästi, kääntyi ympäri ja lähti juoksemaan Aliahin luokse. Hän kuuli, miten muutama sisaruksista päästi riemukkaan kirjahduksen, mutta hirviö jatkoi matkaansa. Hän kiipesi nopeasti seinän pitkin ja lähti loikkimaan kakkosmiehensä luokse huulta purren, koska hänen selässää ikävästi pistelevä kipu melkein lamautti hänen juoksemisensa.
Päästyään Aliahin luokse Sniper hymyili tälle ystävällisesti ja henkäisi syvään irvistäen vähän kivun takia.
"Toivottavasti nautit äskeisestä esityksestä. Tule vien sinut alas. Voin edelleen kantaa sinut, jos vain haluat.", hän sanoi mielissään, asteli toisen luokse ja kyykistyi jo valmiiksi odottaen silti toisen vastausta.

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Cerberus
Helvetin portin vartija
avatar

Viestien lukumäärä : 651
Ikä : 28
Registration date : 06.09.2008

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Ti Maalis 06, 2012 10:21 pm

Sniper pisti porukan komentoon samantein, Aliah kuunteli mielenkiinnolla ja katseli kuinka jengiläiset lähtivät liikkeelle reippaammin kun Sniper ärähti. Vain naiset jäivät tämän Sniperin käsipuoleen. Mikä huvitti Aliahia kovasti. Ainakaan Sniperilla ei tulisi olemaan pulaa naaraiden huomiosta. Aliahille asia oli yksi ja sama, kunhan hän sai olla omassa rauhassaa. Tosin, niin kuin edellisen pomonkin kanssa, hän ei pahemmin pitänyt siitä että sellaisia häiriötekijöitä oli lähellä kun piti puhua tärkeistä asioista. Uuden tukikohdan etsiminen oli hänestä ollut mainio idea uudelta pomolta, rauniot olivat hyvinkin näkyvät ja vaikkei täällä niin paljoa ketään käynytkään aina silloin tällöin sinne eksyi erilaista porukkaa, sitäpaitsi täältä oli vaikeaa tehdä mitään, saati puolustaa jos tilanne joskus eteen tulisi. Esimerkiksi jos taivaasta lähetettäisiinkin enkelipartio heidät tuhoamaan se olisi helppoa näin avoimessa paikassa. Enkelien kyky lentää antoi niille etusijan taistelussa, heillä ei olisi mitään mahdollisuuksia varsinkaan kun rauniot eivät pitäneet sisällään kunnollisia piilopaikkoja, siis sellaisia mistä olisi ollut näin isolle porukalle mitään hyötyä.

Läheinen kaupunki. Sniperin tullessa hänen luokseen Aliah nosti katseensa tähän ajatuksistaan.
"Saa nähdä kuinka hyvin he tutkivat paikkoja, kuten saattavat väittää. Heidät olisi heti pitänyt käskeä Eredithiin Sniper-sama, se on paras kaupunki tarkoitukseemme, muut ovat joko liian pieniä ja mitättömiä tai vain pieniä kylänpahasia."
Aliah katsahti naisia alhaalla, tuntien jonkinlaista epämiellyttävää inhoa näitä kohtaan, hän kuitenkin huitaisi sen pienelle liikkeellä ajatustensa taka-alalle.

"Kykenetkö? Otit itse aika kovasti iskua taistelussa."
Aliah katsahti alas, hän kykenisi ehkä juuri ja juuri jos olisi tarkka hyppimään alas itsekin, vaikkei yhtä ketterä kuin Sniper ollutkaan. Oli hän sentään kaupungissa kasvanut. Hän tunsi Eredithin suhteellisen hyvin ja oli ehdottomasti sitä mieltä että hänen olisi itsekin pitänyt päästä kaupunkiin etsimään heille uutta tukikohtaa, hänellä oli mielessä hyviä paikkoja jotka voisi tarkastaa. Aliah katsahti Sniperia, tämä oli kuitenkin Pomo nyt, joten hän menisi tämän käskyjen mukaan, eikä hän haavoittuneena lähtisi mihinkään se oli varmaa.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Whitesilver
Kerubi
avatar

Viestien lukumäärä : 197
Ikä : 24
Location : kahvitauolla
Registration date : 03.04.2011

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Ti Maalis 06, 2012 11:40 pm


Sniper venytteli varovasti selkäänsä, mutta huomasi sen pahentavan kipujaan, joten antoi sen jäädä siihen. Hän kuunteli tarkkaavaisesti Aliahin sanoja ja raapi leukaansa mietteliäänä. Toisen mainitse kaupunki kuulosti hyvältä tukikohdalta, mikä sai hirviön kasvoille vietikkamaisen hymyn.
"Hyvä, kun sait tuosta kaupungista. Katsotaan, mitä tietoja muut tuovat. Tietenkin, kun meidän on parannettu voimme mennä yhdessä katsomaan sitä Eredithin kaupunkia.", SNiper sanoi reippaasti ja virnisti leveästi.

"Kyllä minä jaksan. Tämä kipu on pientä siihen verrattuna, mitä olen kokenut labrakokeiden aikana. Joten sallitko?", hirviö snaoi rohakisevasti ja lempeästi nostaen Aliahin syliinsä. Samassa Sniper haistoi, miten hyvälle toinen tuoksuikaan ja toi kasvonsa entistä lähemmäs toisen niskaan kehräten kuuluvasti. Kuitenkin ennen kuin Aliah kerkeäisi sanoa sanakaan Sniper tämän niskaa, siirtäen hännälleen toisen hiukset pois tieltä ja puraisi Aliahin paidan kauluksesta palasen pois, jotta tämän paljas niska näkyisi. Sen tehtyään hirivö sylkäisi kangas palasen pois ja suuteli toisen paljasta niskaa mielissään.

Sniper olisi tahtonut nuuhki toisen ihon tuoksua enemmän, mutta demonisisarukset odottivat heitä tohkeissaan. Siksi hirviö vei kasvonsa kauemmaksi toisen niskasta, nousi varovasti ylös kääntyen samalla ja lähti loikkimaan sanomatta mitään. Hänen ajatuksensa olivat sillä hetkellä niin sekaisin, ettei hirviö tiennyt mitä tulisi tehdä tai sanoa.

Heidän saapuessa sisarusten luokse he olivat aloittaneet pienen kinan siitä kenestä tulisi uuden pomon suosikki. Kuitenkin sisarukset lopettivat riitelynsä heti, kun Sniper ja Aliah tulivat paikalle. Muutamat sisaruksista katsoivat pomo ja kakkosmiestä uteliaana toivottaen heidän tervetulleeksi takaisin.
Sniper tiputtautui alas viimeiseltä seinältä ja asteli lähemmäksi naisia hennosti hymyillen. Tultuaan omasta mielestään lähemmäksi hirviö kyykistyi irvistäen hieman ja laski Aliahin maahan nostean itse ylös varovasti.
"Olkaahan hellävaraisia hänelle.", Sniper kerkesi sanoa, kun aikaisemmin hänessä olleet sisarukset tulivat hirviön luokse raahaten hänet kauemmaksi kakkosmiehestä ja nuorimmista sisaresta.
"Istukaa tähän arvon Sniper-herra. Anna meidän huolehtia sinusta nyt.", molemmat sisaruksista sanoivat ja hymyilivät iloisesti. Hirviö istuutui maahan vastahakoisesti, koska olisi tahtonut jäädä lähemmäksi Aliahia. Kuitenkin toinen sisaruksista alkoi heti tutkia hänen selkäänsä ja toinen istuutui poikittain pomonsa syliin.
"Hei. Arvon naiset. Teidän ei tarvitse tehdä kaikkia tätä takia.", hirviö huikkasi nopeasti ja hämmentyi näiden röhkeydestä saada huomiota. Hän vilkaisi Aliahin suuntaan tietäen, ettei sisarukset kuunnelleet häntä ollenkaan. Enimmäkseen he kikattivat saadessaan hoitaa uutta pomoa sillä tavalla ja otti kaiken ilon irti.

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Cerberus
Helvetin portin vartija
avatar

Viestien lukumäärä : 651
Ikä : 28
Registration date : 06.09.2008

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Ke Maalis 07, 2012 6:39 pm

Aliah nyökkäsi.
"Näin on parempi, en usko että kukaan heistä ymmärtää minkälaista tukikohtaa me tarvitsemme"
Hän kuulosti hieman närkästyneeltä, mutta vain hieman, lähinnä Aliahia häiritsi se että hän tiesi että toiset olivat laiskoja ja tietämättömiä. Suoraan sanottuna tyhmiä.

Hän nyökkäsi uudestaan, eikä pannut vastaan kun toinen nosti hänet. Aliah katsahti Sniperia hämmentyneenä kun tämä haukkaisi palan tämän puvusta. Hän tunsi pientä ärsyyntyneisyyttä siitä että paita olisi nyt pilalla kun hän tunsi toisen huulet niskassaan. Aliah ei ollut koskaan ennen kokenut mitään sellaista, se tuntui vatsanpohjassa asti. Kihelmöi sormissa asti. Aliah rentoutui kuitenkin, sen sijaan että olisi alkanut jännittää lihaksiaan. Se ei tuntunut pahalta joten miksi hän olisi tuntenut olonsa jotenkin vaivaantuneeksi.

Aliah, katsahti nuorinta sisaruksista kun Sniper laski hänet maahan. Kumpikaan heistä ei pitänyt toisistaan mutteivat he vihanneetkaan toisiaan. Se oli enemmänkin molemminpuoleinen välinpitämättömyys. Hän istui ja levitti siipensä niin että ne olisivat paremmin toisen ulottuvilla. Sisko näytti närkästyneeltä mutta käveli tomerasti Aliahin taakse ja polvistui. Hän tekisi ainakin työnsä hyvin että saisi Sniperilta kehuja ja toivottavasti Aliah huomauttaisi hyvästä hoidostaan pomolle.
Aliah tunsi pienenä lämpimänä kihelmöintinä toisen parannustaian. Hän pidetteli huokausta ja päästi sen ulos hitaasti. Haavojen parantaminen sai hänen olonsa kohentumaan huomattavasti. Hän katseli kuinka naiset ympäröivät Sniperin ja leihittelivät tämän ympärillä.


"Älä jännitä tai iho ei parannu oikein, tulee arpia ja ongelmia liikkumisessa"
Nainen komensi hieman kiukkiuseen sävyyn, Aliah ei ottanut sitä itseensä sillä tiesi että sisarta risoi se että sen sisarukset olivat päässeet parempaan asemaan kuin se sillä hetkellä. Nainen oli närkästynyt, se joutui hoitamaan pelkkää kakkosmiestä eikä päässyt liehittelemään itse Sniperia. Aliah näki tässä tilaisuuden ja kun nainen siirtyi hoitamaan hänen siipiään Aliah katsoi tätä tarkemmin.
"Älä huoli, eivät he ole sen paremmassa asemassa kuin sinäkään."
Hän levitti siipiään jotta niitä oli helpompi parantaa. Nainen ei selvästikän ollut kovinkaan vakuuttunut.
"Näet sen ajan kanssa, kun tarvitset jotain, hae minulta apua, siitä hyvästä että suostuit jäämään vaikkakin ehkä vain hänen vihansa pelosta"
Aliah katsahti Sniperia.
"Olen sinulla palveluksen velkaa"
Aliah tiesi että nainen ajatteli ylimielisesti jättävänsä hänen sanansa huomiotta, mutta tiesi että nainen tulisi vielä joku päivä, pyytämään häneltä jotain ja hän auttaisi. Koskaan ei ollut huono omistaa muutamia liittolaisia, nainen oli hyvä siihen. Vaikka se tarkoittikin sitä että hän olisi se joka olisi palveluksen velkaa.
Jos se koskisi Sniperin murhaamista, hän saisi kiinni n ejotka sitä naisen kautta yrittäisivät tai surmaisi naisen ja silloin näitä olisi yksi vähemmän, taas jos nainen oli Sniperin puolella, hänestä olisi Aliahille enemmän kuin paljonkin hyötyä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Whitesilver
Kerubi
avatar

Viestien lukumäärä : 197
Ikä : 24
Location : kahvitauolla
Registration date : 03.04.2011

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Ke Maalis 07, 2012 8:13 pm


Sisarukset kikattelivat edelleen päästyään uuden pomon kimppuun ja hoitamaan tätä. Toinen sisaruksista, joka istui Sniperin sylissä kyseli tämän menneisyydestä, mielihaluista ja monista muista asioista sivellen samalla sormillaan pomon poskia. Kuitenkin hiviö pysyi hiljaisena ja hengitti muutaman kerran syvään.
"Anteeksi, mutten tahdo kertoa itsestäni kovin paljon. Myöskin uskon, ettette tahdo tietää. Uskokaa minua.", hän sanoi hieman kireästi aistien samalla lähellä magiaa, mikä saaden hirviön niska piitä karmimaan ja jämehtyi kokonaan paikoilleen muristen hyvin uhkaavasti.

Nainen, joka oli juuri aikomassa parantaa pomoa säikähti tämän murinaa ja meni hieman kauemmaksi. Toinenkin sisatuksista säpsähti ja katsoi uutta pomoaan kummissaan säikähtäen pahemmin toisen irvististä. Nainen ei kerinnyt tehdä mitään, kun Sniper loikkasi ylös ja sisar putosi maahan takamukselleen. Molemmat sisaruksista katsoivat ensin toisiaan ja käänsivät sitten katseensa pomoonsa, joka pinkoi lähimmän seinän luokse.

Sniperin mieleen oli palannut kaikki ne ikävät muistot, miten häntä oli kidutettu magian avulla. Hänellä ei silloin ollut mitään salattavaa, koska hänen luojansa oli laittanut maagikon tutkimaan tämän ajatukset läpi kotaisin. Päästyän seinän luokse Sniper kiipesi sen päälle välittämättä siitä hurjasta kivusta, mikä tykitti tämän selkälihaksissaan. Päästyään seinän päälle hirviö istuutui selkä toisiin päin ja peitti kasvonsa käsiinsä. Hän ei pystynyt sanomaan mitään toisille, koska muistot olivat palanneet hyvin voimakkaana tämän mieleen.
"Menkää pois ja antakaa minun olla.", hirivö mutisi itsekseen. Kuitenkaan hän tarkoitti nuo sanat muistoilleen, muttei Aliahille ja naisille.

Hirviö tärisi kauttaaltaan muistojen ja kivun takia, muttei katsonut eikä huomioinut toisia ollenkaan. Sniper äräsi paha enteisesti ja heilutti häntäänsä vinhasti yrittäen saada ajatuksensa järjestykseen. Valitettavasti hirviö ei onnistunut siinä vaan hänen muistonsa pahenivat entisestään ja Sniper alkoi ärästi itselleen.
"Hemmentin hemmetti!, hän karjaisi kovaan ääneen ja painoi kyntensä tiukemmin otsastaan kiinni, että siitä alkoi tihkua verta.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Cerberus
Helvetin portin vartija
avatar

Viestien lukumäärä : 651
Ikä : 28
Registration date : 06.09.2008

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   To Maalis 08, 2012 6:23 pm

Aliah ei alkuun ymmärtänyt mitä tapahtui, sitten kun meteliä alkoi olla enemmän hän alkoi tarkkailla tilannetta paremmin. Yhdistäen niitä siihen kun hän itse oli taistellut Sniperia vastaan. Hän kääntyi naiseen joka paransi häntä, nainen katsoi Sniperia ja siskojaan hieman hätääntyneenä. Aliah nousi seisomaan, nainen murahti sillä parantaminen jäi kesken, toisessa siivessä oli vielä reikiä joita hän ei ollut ehtinyt paikkaamaan. Aliah saattoi olla hidas monesti pohtiessaan asioita, mutta hän osasi olla nopeakin, harvoin kylläkin, mutta yleensä juuri tilanteissa joissa muut menettivät malttinsa tai itsensä muuten.
"Pysy mukana"
Hän sanoi vain naiselle joka yritti mutista ilkeitä kirouksia hänen päällensä, Aliah kykeni väistämään sellaiset helposti ja nainen joutui vauhdissa korjaamaan hänen siipiään. Naisten hysteerisesti valittaessa ja itkiessä sitä mitä pahaa he olivat tehneet hiljenivät kun Aliah katsoi näitä varoittavasti. Naiset sihisivät hänelle, sillä ne olisivat itse halunneet hoitaa tilanteen. Tilanne ei kuitenkaan kärjistynyt sen hurjemmaksi, naiset olivat heikompia magiassa kuin hän ja vaikka heitä olikin useampi, ne eivät silti uskaltaneet hyökätä hänen kimppuunsa. Näin ainakin Aliah tahtoi ajatella, sitäpaitsi, häntä parantanut sisar oli mukana ja selvästi nähnyt edun mikä tuli sen mukana että pysyi Aliahin matkassa. Sillä jos Aliah osoittautuisi siksi joka kykenisi nyt jotain tekemään, oli parempi olla hänen puolellaan kuin sisarien.

Aliah ei säikähtänyt Sniperin riehumista tai huutamista. Vaikka olikin itse hiljainen, hän ei osannut pelätä oman henkensä edestä, kuolema merkitsi hänelle samaa kuin kotiinpalaaminen, missä se koti sitten ikinä olikin. Hän oli tullut Vortexista ja luultavasti palaisi sinne kun kuolisi, hän ei ollut aivan varma asiasta.

"Sniper-sama!"
Hän käveli seinän luokse jossa Sniper oli.
"Sniper-sama, aiheutatte itsellenne vain vahinkoa näin, tulkaa alas, lepäämään. Naiset eivät käytä magiaa, jos se on se mikä saa teidät tuolla tavalla tolaltanne"
Tämä heikkous, oli hyvinkin vaarallinen tässä maassa ja Aliah ymmärsi että sille olisi pidemmän ajan päästessä tehtävä jotain, nyt kuitenkin, oli hyvä saada Sniper alas ja rauhoittumaan ennen kuin kukaan muu tulisi asiasta tietoiseksi. Naiset olisi saatava hiljaiseksi ja Aliah hiljaa, huomaamattomasti, valmisteli jo taikaa jolla hiljentää naiset pysyvästi pelkästä käskystä tai jos siihen olisi tarvetta. Aliah ei epäröisi surmata Sniperin vihollisia, eikä hänellä ollut tapana neuvotella niistä asioista kenenkään kanssa. Mitä neuvoteltavaa siinä oli, että hän teki niin kuin näki tulevaisuuden eteen parhaaksi ennen kuin kukaan tai mikään muodostuisi ongelmaksi.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Whitesilver
Kerubi
avatar

Viestien lukumäärä : 197
Ikä : 24
Location : kahvitauolla
Registration date : 03.04.2011

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Pe Maalis 09, 2012 3:17 pm


Sniper mutisi hiljaa itsekseen yrittäen rauhoittaa itseään, mutta ei onnistunut siinä. Paremminkin hän tunsi olonsa entistä hysteerisemmäksi ja hänen kehonsa nytkähti rajusti paniikki kohtauksen takia. Tämä oli yllättävän mieto kohtaus hirviöllä, mutta se oli silti hyvin epämiellyttävä. Kaiken lisäksi hän pelkäsi, että menettäisi malttinsa kokonaan ja yrittäisi tappaa kaikki paikalla olijat.

Uppoutuneena omiin ajatuksiinsa ja muistoihinsa Sniper ei kuullut ympärillään olevaa mekastusta eikä Aliahin tuloa hänen luokseen. Hirviö keho nytkähti uudelleen häntä heilahtaen vinhasti ja puristi kyntensä entistä tiukemmin otsaansa kiinni, jolloin veri tihkui entistä enemmän.
Kuullessaan Aliahin sanovan Sniperin nimin toisen kerran hän käänsi äkäisen, mutta pelokkaan katseensa toiseen. Hirviö irvisti varoittavasti kuunnellen samalla toisen sanoja, muttei liikahtanutkaan. Hän nytkähti uudelleen ja tunsi heti viiltävän kivun selässään, minkä takia hän päästi pienen ärähdyksen kivun takia.

”Oletko aivan varma?”, hirviö kysyi kakkosmieheltään katsoen tuimasti tämän takana olevaa naista ja laski kätensä, jolloin hänen verensä alkoi valua tämän kasvoja pitkin.
Kuitenkin hän mietti jonkin aikaa asiaa ja kuuli pienen äänen sanovan, että Aliahiin pystyi luottamaan, ja hänen olisi nyt hyvä kuunnella tätä. Jonkin aikaa pohdittuaan asiaa Sniper kääntyi Aliahiin päin ja loikkasi seinältä alas tämän viereen. Hirviö ei sanonut sanaakaan vaan katsoi ympärilleen kylmästi suupieli hieman nykien.

”Pystytkö pyyhkimään muiden mielen? En tahdo, että muut jengiläiset saavat tietää tästä ja käyttävät heikkouttani vallan kaappisessa.”, Sniper kysyi hiljaa hieman kylmästi, mutta äänestä kuuli pientä huolestuneisuuden ja lempeyden. Samalla hirviö katsoi kakkosmiestään ja heilautti häntäänsä hieman.

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Cerberus
Helvetin portin vartija
avatar

Viestien lukumäärä : 651
Ikä : 28
Registration date : 06.09.2008

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Pe Maalis 09, 2012 5:22 pm

Aliah oli maltillinen olento, hänellä ei ollut koskaan kiire minnekään eikä hän koskaan panikoinut millään tavoin. Hän ei yksinkertaisesti osannut, ei nähnyt mitään tilannetta sen arvoisena. Asioilla oli tapana mennä omalla painollaan. Jos Sniper olisi seonnut niin pahasti että olisi tappanut heidät kaikki, se olisi ollut asioiden laita. Mitä sitä asiaa sen enempää ajattelemaan. Kukaan heistä ei olisi enää murehtinut asiaa sen jälkeen sillä he olisivat olleet kuolleita, immuuneja kivulle, tunteille, olemiselle. He eivät olisi enää olleet.

Sniper näytti kuitenkin heräävän, huomaavan hänet ja kuulevan hänen puheensä.
"Minä pidän huolen siitä ettei kukaan käytä magiaa lähellänne, ilman lupaanne. Pystyn kyllä estämään sellaiset aikeet, vain joku joka on minua voimakkaampi tai viekkaampi kykenee siihen, minulla on herkät aistit magian suhteen"
Aliah vakuutti, jos monella demonilla oli synnynnäinen kyky selviytyä ja puolustautua, erilaiset hirviöt uivat jo pennusta asti ja enkelit osasivat miltei automaattisesti lentää, oli Aliahille siunattu harvinaisen herkkä aistimus magian kanssa, hän aisti sen käytön, pienenkin, pitkiltä matkoilta ja ajoilta.

"On muitakin tapoja parantaa ja parantua"
Aliah sanoi ja repäisi jo repaleisesta paidastaan pienen suikaleen painaakseen sillä yhtä Sniperin kasvojen haavoista, kysymättä lupaa tai pelkäämättä. Sniper kyllä työntäisi hänet pois jo ei hänen apuaan kaivannut. Aliah katsoi naisia, jotka säpsähtivät hänen katsettaan.
"En tiedä, en ole koskaan kokeillut sellaista, olen aina vain tappanut kaikki ne jotka olen nähnyt uhkaavan Pomon asemaa"
Naiset alkoivat vapista ja menivät kiinni toisiinsa, kaikki paitsi sisar joka oli hoitanut Aliahia. Hän pysyi lähellä kakkosmiestä ja katsoi tätä tutkiskellen, tämäkin kuitenkin pelkäsi, sen näki hänen silmistänsä.

"En tiedä miten sellainen magia toimii, kuinka syvälle sillä on tarkoitus lukea ja mitä asioita korjata, vaikka osasisinkin, en voisi luvata tuloksia, mielen ronkkiminen tarkoittaa aina että voi vahingossa koskettaa värää paikkaa ja tehdä omistajista vihanneksia, mielipuolia tai jotain muuta. Mieli on kompleksi alue, se ei ole kellään samanlainen eikä toimi koskaan samoin tavoin, jotta se olisi turvallista olisi hyvä tietää kunkin toiminnan tavat"
Aliah selitti, hän ei ollut täysin varma teorioistaan, mutta se tieto mitä hänellä ja äänillä oli, sai hänet puhumaan sellaista, tarkoitus oli myöskin pelotella naisia. Kuolemanpelko oli myöskin hyvä tapa saada porukkaa hiljaiseksi, ei kuitenkaan tehokkain. Hän voisi tappaa yhden naisista nyt ja loput jos nämä myöhemmin osoittautuisivat sellaisiksi joihin ei luottamista ollut. Hän odotti kuitenkin ensin Sniperin päätöstä, ennen, hän olisi vain tehnyt niin kuin itse haluasi, nyt hän halusi kuulla mitä sanottavaa Sniperilla asiaan oli.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Whitesilver
Kerubi
avatar

Viestien lukumäärä : 197
Ikä : 24
Location : kahvitauolla
Registration date : 03.04.2011

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   La Maalis 10, 2012 2:12 pm


Sniper vilkuili noita kahta demoninaista arvioiden suupieli nykien enemmän. Naisista näki, että he eivät kertoisi kellekään, ja hän haistoi puhtaan pelon ilmapiirissä, joten heitä ei tarvitsisi uhkailla kuin muutaman kerran. Samassa hirviö nytkähti entistä rajummin kuullessaan Aliahin mainitsevan magia sanan. Hän murahti hieman kiukkuisaan sävyyn ja huomasi sisarusten pelkäävän enemmän. Sniper hieroi hieman niskaansa ja huoahti syvään yrittäen saada ajatuksensa selvemmiksi.

"Kiitos Aliah. Sinua parempaa kakkosmiestä on mahdoton löytää.", hirviö sanoi kiitollisena, vaikka hänen äänensä kuulosti edelleen kylmältä ja taputti varovasti kätensä Aliahin olkapäälle.
Sniper oli entistä varmempi, että toisen jättäminen henkiin oli ollut erittäin hyvä asia. Hän kasvoilleen levisi pieni hymy ja vilkaisi kakkosmiestään. Hirviö oli vähän aikaa ja sanoi huokaisten:
"Olet oikeassa. Minun kohdallani paraneminen vie kauan."

Sniper sai hieman ajatuksiaan järjestykseen, käänsi katseensa takaisin naisiin ja virnisti leveästi, että tämän hampaan näkyivät. Naiset tärisivät entisestään, mikä sai hirviön kasvoille entistä hurjemman ilmeen ja sanoi.
"No annetaan heidän olla vielä elossa. Pyytäisin sinun, että pitäisit heitä silmällä, Aliah. Jos he edes vähänkin uskaltavat kertoa tästä tapahtumasta, saat tappaa heidät siihen paikkaan."
Hirviö piti hetken tauon ja sanoi:
"Magia on hyvin moniulotteista ja sen kanssa vain mielikuvitus on rajana. Ainakin minun maailmassani. Kuitenkin ehkä vain parempi, ettet osaa mielentutkimis taitoa, koska se on hyvin epämiellyttävä kokemus. Olenhan itse joutunut kokemaan sen kaltaista magiaa."

Demonisisarukset näyttivät hieman helpottuneilta kuullessaan Sniperin armahtvan heitä. Toinen sisaruksista pyörtyikin tästä uutisesta, mutta toinen pysyi tajuissaan ja vilkuili nuorinta siskoaan anovasti pitäen pyörtyneestä sisaruksestaan kiinni.
"Kiitos, Sniper-herra. Lupaan, etten kerro kenellekään, mitä on tapahtunut. Lupaan sen.", demoninainen sanoi kiitollisena ja kumarsi sen verran kuin pystyi.

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Cerberus
Helvetin portin vartija
avatar

Viestien lukumäärä : 651
Ikä : 28
Registration date : 06.09.2008

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   La Maalis 10, 2012 2:56 pm

Aliah katsahti Sniperia, kehu jonka hän oli saanut oli hänestä vielä turhan aikainen, Aliah oli saanut vasta hyvin vähän aikaan tämän elämässä, hänellä olisi vielä aikaa tehdä virheitä ja siinä vaiheessa Sniper saattaisi katua sitä että hän olisi kakkosmiehenä, kuitenkin, tähän asti, niin vähäistä kun se olikin. Hän oli täyttänyt tehtävänsä eikä aikonut tahallisesti tuhota mahdollisuuksiansa pysyä ja toimia kakkosmiehenä.
"Aikaa meillä on vaikka millä mitalla"
Aliah sanoi sillä hänen mielensä ajatteli kaiken lähes aina kylmän järkevästi ja teoreettisesti. Tunteet eivät paljoa vaikuttaneet hänen päätöksiinsä, mikä näkyi helposti hänen käytöksessään ja puheessaan. Se oli hänen aseensa muita vastaan, niitä joita ohjasi viha ja katkeruus, tai ehkä rakkaus ja intohimo. Hänen kylmä järkensä värisytti pelolla sellaisten sydäntä jotka tiesivät etteivät he kykenisi tunteilla saamaan häntä epätasapainoon. Hän oli pahin vastustaja sellaisille henkilöille.

Aliah katsahti Sniperia, tämän maassa siis sellainen magia oli mahdollista. Aliah olisi halunnut kysyä enemmän asiasta mutta jätti aiheen, sillä selvästi se ei ollut hyvä aihe puhua, ei nyt eikä siinä naisten edessä. Hän katsahti naisia jotka sävähtivät ja kun nämä kovasti kiittelivät Aliah levitti hieman siipiään ja katsoi naisia.
"Turhaa te kiittelette Sniperia, teidän henkenne on tästä lähin minun käsissäni"
Hänen ei tarvinnut tehdä uusia uhkauksia, jokainen tiesi minkälainen Aliah oli, jos ei tiennyt kuoli oppimatta. Aliah jo pelkästä epäilystä surmaisi naiset asiaa enempää pohtimatta. Sellainen asia kuin epäilys ei kuulunut hänen elämänsä tärkeimpiin sanoihin. Hän ei miettinyt asioita entä jos, periaatteella vaan varmalla otteella.

Aliah ei myöskään nauttinut pelottelemisesta millään tavoin, vaikka varmasti näin naiset katkerina ajattelivat häntä katsoessaan. Aliah tunsi kuinka sisaruksista nuorin, ehkä vaiston ohjaamana, piiloutui hänen siipiensä taakse sisariltaan. Aliah oli tyytyväinen, se todisti että nainen olisi hänelle uskollinen ja paljastaisi sisarensa hänelle heti, tosin, hän saattaisi tehdä sen vain päästäkseen näistä eroon, jos uskaltaisi ottaa riskin yrittää huijata Aliahia.
Aliah kääntyi naiseen joka säpsähti ja nyökkäsi hieman kunnioittavasti.
"Siipesi ja haavasi ovat kunnossa Herra, haluatko että korjaan paitanne, se on aika pahassa kunnossa"
Aliah katsahti paitaansa josta ei enää kyllä enää mitään aikaan. Hänen teki mieli huokaista.
"Ei kannata"
Hän sanoi vain ja nainen tarjoutui etsimään jotain sen tilalle siksi aikaa että he pääsisivät kaupunkiin ostamaan uusia vaatteita. Aliah nyökkäsi hyväksyvästi ja nainen katosi metsästämään varapaitaa. Ei sillä että Aliahia olisi haitannut paidattomana kulkeminen, vaatteet kuuluivat vain hänen periaatteisiinsa, hänestä ne olivat hyvä olla päällä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Whitesilver
Kerubi
avatar

Viestien lukumäärä : 197
Ikä : 24
Location : kahvitauolla
Registration date : 03.04.2011

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Pe Huhti 27, 2012 4:47 pm

Sniper hymähti hieman ja yritti saada ajatuksiaan kasaan, ettei menettäisi malttiaan naisten hoitaessa häntä pian. Tällä hetkellä hirviön ajatukset ja tunteet myllersivät kaoottisesti tämän mielessä, joten rauhoittuminen oli kovaa työtä. Hän puri hammastaan ja kuunteli kakkosmiestään ja naisten pientä keskustelua.
"Niin. Aikaa on, ellei kukaan tule ja puukota selkään.", Sniper sanoi kolkosti ja hieroi niskojaan.

Hirviö tiesi erittäin hyvin, että jengissä olisi varmasti henkilöitä, jotka tahtoisivat ykkösmiehen paikan ja tekisivät varmasti monia häijyjä tempauksia tilaisuuden tullen. Siksi hänen pitäisi päästä omasta kammostaan eroon, ettei se olisi haitaksi tulevaisuudessa. Aliahin puhuessa nuorimman sisaren kanssa Sniper asteli kahden muun sisaren luokse ja sanoi kylmästi:
"Kuten kuulitte: ei temppuja tai ette tule näkemään huomista päivää."

Tämän sanottuaan hän asteli lähemmäksi naisia, kääntyi ja istahti maahan. Toinen sisaruksista tuli hyvin varovasti uuden pomonsa luokse vilkuillen välillä Aliahia. Toinen naisista tärisi vain paikoilleen eikä uskaltanut liikahtaa suuntaan tai toiseen. Sniper luokse tullut sisar alkoi parantaa pomoon sanomatta sanaakaan. Oli sinänsä hyvä, ettei nainen puhunut mitään, koska Sniper joutui tosissaan rauhoittamaan itseään, ettei menettäisi malttiaan uudelleen. Hän puristi toisen kätensä nyrkkiin ja nytkähti välillä tuntiessaan kipua selässään. Sisar säikähti aina Sniperin nytkähtäessä rajustikin ja hetken päästä jatkoi parantamista. Kuitenkin hirviö antoi naisen tehdä työtään rauhassa ilman hoputuksia, koska ei tahtonut antaa tälle enempää paineita. Parempi, että parantaminen tehtäisiin huolella kuin hutasemalla.

"Aliah. Kerrohan, missä päin tämä Eredithi on? Miten iso kaupunki se on? Olisiko sinulla jo nyt ehdotuksia paikoista, jotka olisivat hyviä tukikohdaksemme?", Sniper kysyi ja nosti katseensa kakkosmieheensä.


Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Cerberus
Helvetin portin vartija
avatar

Viestien lukumäärä : 651
Ikä : 28
Registration date : 06.09.2008

ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   Ti Toukokuu 15, 2012 10:13 pm

Aliah katsahti Sniperia. Hän ei sanonut mitään, mutta tiesi pitävänsä huolen että kuolisi itse ennen kuin niin kävisi Sniper-samalle, sitä olisi voinut sanoa sokeaksi uskollisuudeksi, ilman sankarimaista ilveilyä tosin. Aliah ajatteli omilla aivoillaan, vaikka selvästikin oli Sniperin lumoissa. Mies ei itse sitä tosin millään tavoin tiedostanut, mutta hän oli ollut vähemmän valmis kuolemaan edellisen pomon tähden, se olisi ollut vain epämukava käänne elämässä, Sniperin edestä kuoleminen olisi uhrautuminen johon hän ryhtyisi empimättä.

Sisarusten parantaessa Sniper-samaa. Aliah kiinnitti huomiota tämän reagoimiseen magiaa kohtaan, hän näki että sama sisar joka oli hänen luonaan oli saanut saman idean, tämä katsoi hieman pelästyneenä Aliahia. Kakkosmies käänsi vain katseensa, nainen saisi tarkkailla, mutta tälle pitäisi tehdä selväksi ettei sen tiedon käyttö ollut kenenkään muun kuin Aliahin korville tarkoitettua. Hän uskoi naisen olevan sen verran viisas että tiesi sen itsekin. Tai ainakin vielä niin peloissaan ettei kävisi tiedon kanssa heitä vastaan.

"Eredithi on täältä pohjoiseen noin 50 kilometriä. Se on tällä hetkellä saaren suurin kaupunki, noin 100 000 asukkaalla. Siellä sijaitsevat suurin tori, eniten pajoja, liikkeitä sekä erilaisia kiltoja ja varkaita, huijareita, orpoja joista meille on paljon hyötyä."
Aliah pysähtyi miettimään hyviä paikkoja.
"Luulen että jokin maanalainen tukikohta, vanha kellari tai ehkä hylätty talo tai tehdas, meidän pitää kartoittaa kaupunkia hetki kunnolla jotta löytäisimme parhaan paikan. Sniper-sama"
Viimeisen sanan, hän lisäsi loppuun hieman pehmeämmällä äänellä, sellaisella että se jäi kuitenkin tarkkaavaisilta naisilta huomaamatta, ainakin niiltä jotka pelkäsivät Sniperia sillä hetkellä enemmän kuin ketään muuta. Kuitenkin, nainen hänen vierellään huomasi sävyn ja yritti taistella uteliasuuttaan vastaan, hän ei halunnut paljastaa sisarilleen sitä mitä oli juuri kuvitellut kuulleensa ja huomanneensa Aliahin ruumiinkielestä. Se oli huomaamatonta, mies itse ei tiedostanut sitä tippaakaan, mutta nainen tunnisti ja pidätteli hieman hömistynyttä ilmettään jonka oli lähes Sniperiin iskenyt.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Elämässä pitää olla jännitystä ((Sivujuoni peli))
Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Angel Island :: Saaristot :: Linnakkeen rauniot-
Siirry: